On ihmisiä, jotka ovat kuin elämän lahjoja, eläviä selviytymisoppaita.
Heidän esimerkillään voi selvitä monesta väsymisen hetkestä.
Hetkestä, kun on luovuttamassa ja antamassa periksi.
He ovat kuin kurkiauran vetäjiä, joiden turvassa voi levätä ja kerätä voimia.
On uskallettava lähteä, kun on aika. Otettava askel kerrallaan ja mentävä.
Kuunneltava sydäntä ja luotettava siihen.
Aivan kuin muuttolintu, joka tietää suunnan, koska se on sydämessä.
Monta kaunista maisemaa matkan varrella näkee, paikkaa, johon voisi jäädä.
Mutta matkan on jatkuttava.
On jaksettava, kunnes on perillä. On löydettävä voimat, koska kaikki on annettu matkaa varten.
Kaikki on lahjaa ja valmiina. Mitään ei voi mukaan ottaa, sillä kaikki ylimääräinen veisi voimat.
Kaikki taakat on jätettävä. Kaikki painolastit pudotettava.
Monta kaunista maisemaa on ylitettävä, luotettava sydämen ääneen ja kutsuun.
On vain luotettava.
Aika, kun saa nähdä siipien kantavan ja sydämen tietävän suunnan.
On löytänyt oman sisäisen äänensä.
Kuuntelee sitä, luottaa siihen ja katselee levollisesti ympärille.
On ja lepää. Ilmavirta antaa nosteen ja kantaa.
Kantaa sen, joka antaa siipiensä avautua.
Elämä kantaa.
 |
| Harry |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti