Olin mukana julkisessa mielenosoituksessa, joka oli elämäni ensimmäinen kerta, mutta sujui hyvin luontevasti.
Ehkä siksi, että olen koko elämäni ajan osoittanut ja kertonut enemmän tai vähemmän julkisesti, mitä mieltä olen, enkä ole sitä salannut.
Mielestäni on luonnollista kertoa oma mielipiteensä, koska meillä on siihen Suomessa oikeus, se on hieno asia.
Asiat, joita haluttiin tuoda eduskuntatalon portaille päättäjien kuultavaksi, koskivat Lapin luontoa ja erityisesti meille rakasta Kemijokea sekä Kemijärven vesiä.
Kemijokihan on jo seitsemän vuosikymmentä sitten valjastettu tuottamaan sähköä yhteiskunnalle.
Silloin päättyi myös Euroopan suurimman lohijoen tarina, eikä sitä ole enää mahdollista palauttaa samankaltaiseksi.
Nyt ollaan valmistelemassa toista luontoon peruuttamattomasti vaikuttavaa päätöstä.
Päätöstä pumppuvoimaloista.
Niiden periaate on pumpata halvan pörssisähkön aikana vettä ylös säiliöön ja laskea se huippuhintojen aikana alas.
Näin saadaan sähköstä suurempi voitto ja voidaan myydä sitä suuryrityksille.
Tavalliselle sähköä käyttävälle suomalaiselle se merkitsee sähkön sekä siirron hintojen nousua ja menetettyjä luontoarvoja.
Esimerkiksi Kemijärven kohdalla se tarkoittaa sitä, että tunturilampi muuttuu aitojen ympäröimäksi tekoaltaaksi.
Varastoaltaaksi, johon nostetaan vesi maan alle tehdyistä tunneleista.
Vesi Kemijärvessä luonnollisesti pumppauksen myötä saostuu pohjalietteistä ja vesistö rehevöityy.
Nyt jo Kemijärvi, joka on osittain tekoallas, on osin väyliltään rehevöitynyt ja rehevöityy vuosi vuoden jälkeen yhä enemmän.
Mielenosoituksessa pumppuvoimaloiden vastustamisen lisäksi meidän oma missiomme oli lintujen pesinnän kokema kato vesien säännöstelyn vuoksi.
Kemijokihan on jo nyt lähes täysin sähkölle ja sen tuotannolle valjastettu ilman pumppuvoimaloitakin, mutta ahneudella ei tunnetusti ole pohjaa, kaikki hyödynnetään.
Talven aikana vesiä lasketaan ja nostetaan, niin että jäillä liikkuminen on vaarallista, se on talvikalastukselle luonnollisesti haitallista.
Keväisin Kemijoen vesiä lasketaan seitsemän metriä, niin että Kemijärvi allasosan kohdalla muuttuu uomiltaan aivan kuun kraatereiden kaltaiseksi.
Viime keväänä tapasin Kemijärven rannoilla kulkevia ihmisiä, jotka olivat järkyttyneitä näkemistään lähes tyhjistä uomista mutareunoineen.
Kun jäät sulavat, on uomissa vähän vettä ja korkeammat kohdat jäävät saariksi, jotka kesän alussa, veden noston myötä jäävät upoksiin.
Linnut eivät luonnollisesti ymmärrä tätä ihmisen aiheuttamaa muutosta veden pinnan korkeudessa.
Niinpä ne tekevät pesiä sellaisiin kohtiin, jotka tulevat jäämään veden alle ennen kuin poikaset ehtivät edes kuoriutua.
Vesien nostossa ei oteta huomioon lintujen pesintäaikaa.
Tässä asiassa olisi lintuja ja luontoa suojelevien järjestöjen ja yhdistysten aika herätä puolustamaan lintujen pesintää säännostelyvesillä.
Seurasin viime kevään lopulla yhden joutsenperheen pesintää saarelmassa, joka veden ollessa alimmillaan näytti niille turvalliselta pesäpaikalta.
Oli surullista nähdä, kuinka vesi vähitellen nousi ja uhkasi pesintää.
Kirjoitin tuosta pesinnästä blogeissa muutaman kerran. Tässä blogien linkit:
Nuo joutsenet, joiden pesä ja kolme munaa, jäivät lopullisesti veden alle, uivat tuossa lahdelmassa koko kesän ajan.
Myös muita yksinäisiä joutsenpareja oli järvellä samoin kuin muita vesilintuja. Ilmeisesti veden pinnan järkyttävän suuri vaihtelu aiheuttaa joka vuosi jonkinlaisen lintukatastrofin.
Meillä ihmisillä on taipumus siihen, että vasta sitten, kun oma laituri jää veden alle tai vedenraja karkaa kauemmas, me huomaamme muutoksen.
Sitten nostetaan metakka ja joskus päästään uutisiinkin.
Näistä Kemijoen ja Kemijärven lintutuhoista ja säännöstelyn aiheuttamista tuhoista ei juuri valtakunnan medioissa puhuta jostain syystä.
Siitä syystä olin heti valmis lähtemään mukaan tähän mielenosoitukseen Kemijoen ja Kemijärven luonnon puolesta.
Odotan jo jännityksellä ensi kevättä ja joutsenia, jotka jälleen palaavat luottavaisina pesimään.
 |
| torvinenharry@gmail.com |
