Lahdelmaan, jonka heinäsaareke ja joutsenten pesä sekä kolme munaa jäi keväällä Kemijoen säännöstelyn vuoksi veden alle, on kesän mittaan asettunut joutsenperhe.
Eräässä Kemijärven lahdelman pohjukassa joutsenperhe ui poikasten kanssa ja nyhtää levollisina syötävää. Perheellä on kolme poikasta, jotka ovat kooltaan noin puolet aikuisista.
Samaan aikaan hieman kauempana lipuu kaksi aikuista joutsenta ilman poikasiaan, jotka jäivät veden alle ja munat ovat yhä siellä.
Vesi on vielä niin korkealla, että vain korkea heinä huojuu pinnan yllä kesätuulessa.
Jostain syystä poikasiaan suojeleva perhe ei hyväksy kahden yksinäisen joutsenen läsnäoloa samassa lahdelmassa ja toinen joutsenista ui kaksikon lähelle uhkaavan oloisena.
On komean näköistä, kun suurten lintujen siivet leviävät ja ne iskevät vastakkain.
Poikasia ja perheensä reviiriä puolustava joutsen nousee näyttävällä pärskeellä lentoon ja palaa takaisin omiensa luo.
Kaksikko jatkaa omaa ruokailuaan rauhallisina, eikä niitä uhittelu näytä hetkauttavan. Kolmen poikasen perhe rauhoittuu myös ja lipuu kaislikon suojiin.
En voi olla ajattelematta luonnon aiheuttamaa sattumaa. Kaksi joutsenperhettä ja kumpikin saanut kolme poikasta.
Toisen poikaset lepäävät kuoriutumattomina veden alla ja toisen poikaset ovat jo lähes aikuisia. Kohoavat pian siivilleen ja lähtevät muuttomatkalle.
Siinä he kohtaavat samassa lahdelmassa. Elämä on joskus sattumissaan merkillinen.
Säännöstelyn aiheuttama lintujen pesien tuhoutuminen on tänä vuonna ollut tavallista suurempi, mutta silti tavallaan ”normaali” asia.
Näitä pesien tuhoutumisia ja veden alle jääneitä pesiä kuoriutumattomine munineen on ollut täällä säännöllisesti.
Näin minulle kertoi lapsuutensa Kemijärven rannoilla elänyt Hannu-niminen mies, jonka tapasin sattumalta kalareissulla.
Hannu muisteli, että lapsuuden kalaretkillä niitä veden alle jääneitä pesiä munineen löytyi joka kesä.
Kemijoen säännöstely on ollut aina sallittua luontokatastrofia.
Tapaamani mies nimitti veden säännöstelyä ”humppaamiseksi”, joka hämää lintuja pesimään veden alle jääville paikoille.
Veden humppaaminen myös heikentää jäitä vaarallisesti ja nostaa veden pohjasta mutaa, maatunutta puutavaraa ja edesmenneen sellutehtaan pohjaan valuneita haitallisia aineita.
Keskustelumme meni luonnollisesti alueen viime aikojen suosikkiaiheeseen eli pumppuvoimaloihin, joita on suunnitteilla neljä kappaletta.
Yksi niistä tulisi Kemijärvelle Ailangantunturin kohdalle ja muuttaisi kauniin tunturilammen voimalan altaaksi.
Hannu kertoi, että pumppuvoimalat lisäisivät veden liikettä, eli ”humppaamista”, ja sen vahingolliset vaikutukset luonnolle lisääntyisivät merkittävästi.
Katselen kameran objektiivin läpi kahta joutsenta, jotka ovat liikkuneet täällä, samalla alueella koko kesän ilman veden alle jääneitä poikasiaan.
En voi välttyä ajatukselta, mikä näkymä olisi, jos ne olisivat saaneet elää ja kasvattaa poikasensa rauhassa.
Samalla näen kolmen poikasen joutsenperheen ja ihmettelen luonnon kykyä ohittaa ihmisen ahneuden tuomat tuhot.
Luonto kohtelee ihmistä väliaikaisena tuhoajana, jonka aika on kerran väistyä omien tekojensa seurauksena.
Luonto jää.
 |
| torvinenharry@gmail.com |
