Himmeällä taivaalla tähdet loistavat kirkkaimmin.
Ajatus tulee jostain ja lisään sen tarinaan, vaikka se on kenties hieman tunteellinen.
Järki toki on oltava myös matkassa, ei kuitenkaan sillä tavoin, että järki jyräisi tunteet.
Olimme avaamassa taidenäyttelyä viime lauantaina Taivaan tulien torin laitamalla sijaitsevassa ParrunPätkä kahvilassa.
Se on tuttu ja kodikas kuppila, jota sanotaan Kemijärven omaksi olohuoneeksi.
ParrunPätkän suosituin ohjelma on karaoke, jota järjestetään pari kolme kertaa viikossa.
Siellä saavat laulaa ja loistaa himmeän taivaan tähdet, usein kirkkaina hehkuen.
Tilaisuus kasvoi lopulta koko illan mittaiseksi Taiteiden yö -tapahtumaksi.
Meidän tilaisuuden jälkeen, omana tilaisuutenaan, esiintymään saatiin kaksi taitavaa blues-muusikkoa, Georgios Apostolakis ja Markus Jakola.
Tilaisuudesta sovittiin alku taidenäyttelyn avajaisille ja niinpä valmistelimme ohjelman ensimmäiseksi tunniksi.
Taidenäyttelyn nimeksi oli nimikilpailussa saatu ”Taiteen satoa”.
Muutamaa päivää ennen tilaisuutta talkoilimme kaikkien osallistuvien taiteilijoiden työt seinille.
Valmistelimme sitten ohjelman taidenäyttelyn avaukseen. Puhe, taiteilijoiden esittelyä ja ajatuksia, runoja sekä yksinlaulua ja Lauluilo-kuoron esitys.
Muusikkojakin saimme meidän osaan illasta soittamaan kolme, niin kuin aluksi luulimme.
Sitten kävi se hetki, joka on toki luovuuden oiva tilaisuus.
Muutoksia tulikin musiikin suhteen, vaikka olimme siihen varautuneet jo hyvissä ajoin.
Ensin perui tulonsa haitaria soittava muusikko sairastumisen vuoksi.
Sitten toinen kahdesta jäljelle jääneestä ilmoitti, että soittaa vain sisääntulon ajan ja lähtee sitten pois.
Kahvila oli hänen poistuessaan lähes täynnä ja ovensuusta tunki ihmisiä, jotka saapuivat näyttelyn avajaisiin.
Niinpä me olimme tilaisuuden alkaessa yhden muusikon varassa, mutta onneksemme taitavan muusikon.
Hän soitti ja säesti viulullaan myös yksinlaulua tilaisuudessa.
Lauluilo kuoro esitti nimensä mukaan hyvän tuulen ilontäyteisiä lauluja.
Meidän tilaisuus oli tunnin mittainen taidenäyttelyn avaus ja se päättyi kahdeksalta.
Georgios Apostolakis ja Markus Jakola aloittivat odotetun, upean blues-konsertin sen jälkeen.
Taiteiden yön tilaisuudet onnistuivat hyvin ja paikan vastaava tuli lopuksi kiittämään.
Hän kertoi tyytyväisenä ja hieman ihmeissään, että tilat olivat täynnä jo ennen tilaisuuden alkua.
”Taiteen satoa”, Kemijärven Taideyhdistyksen syysnäyttely saatiin avata täydelle salille.
Ovet oli pakko lukita jo ennen tilaisuuden alkua tilojen täytyttyä.
Monet jäivät lukittujen ovien taakse, vaikka tulivat tilaisuuteen seitsemän aikaan.
On aamuvarhainen, kun kirjoitan tätä blogia. Kello on vähän yli viisi ja ulkona lämpöä kolmisen astetta.
Heräsin neljän maissa ja jotain unen mukana tullutta kulki hetken matkassani, kuin muistuttaen, ettei kaikki ole tässä ajassa.
On myös toinen todellisuus, vakaa ja pysyvämpi kuin tämä.
Siksi, vaikka elämä välillä heittelee kuin syksyn lehteä laineilla, kannattaa pysyä rauhallisena, tosin joskus se on vaikeaa.
”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman”, kaunis lause soi mielessäni tutusta runosta ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan”.
Sen kirjoittaja Dietrich Bonhoeffer eli aikaa, jossa paha oli jo saanut tiukan otteen silloisesta maailmasta.
Onneksi tänään ei olla sellaisessa tilanteessa vielä.
On syytä olla kiitollinen, että voi elää vapaana enimmäkseen rauhallisessa maassa.
Vaikka täälläkin joutuu näkemään ja kokemaan kaiken olevan muuttumassa joka paikassa ympärillämme.
Ilmastonmuutos on valtava tekijä, joka vaikuttaa kaikkeen olemiseen ja tekemiseen.
Olen saanut omalta pieneltä osaltani nähdä tämän vuoden aikana linnuille, joutsenille ja muille vesilinnuille aiheutuvat pesintätuhot.
Kemijoen säännöstely sähkön hinnan vaihtuessa, on suurin syy lintujen pesien tuhoutumiseen.
Aikoinaan se oli Euroopan paras ja suurin lohijoki.
Nyt se on ihmisen loputtoman ahneuden palvelija.
Lähden kalaan ja rantaan tullessani aistin ensin hiljaisuutta, mutta sitten kuulen joutsenten äänen vyöryvän pitkänsillan suunnasta.
Joutsenia on kerääntynyt jo kymmeniä yhteen rivistöön Kemijärven vesille.
On lähdön tuntua, ilma kolea, noin kolmen asteen lämpö ja raikas luoteistuuli.
Pian ne iskevät suuret valkeat siipensä ilmavirtaan ja nousevat lentoon, edessä on taas jotain uutta.
Toisille ensi kerran, monille tuttua, kuitenkin jotain aina jää.
Jotain, mikä saa ne jälleen keväällä palaamaan.
 |
| torvinenharry@gmail.com |
