Katse Sivulle kirjavinkit
Kirjat ovat olleet osa elämääni, rakkain harrastukseni jo pienestä pojasta lähtien.
Elämäni retkellä, hyvinä ja vaikeina hetkinä, kirjat ovat oleet aina läsnä ja vähintään saatavilla jos en ole lukea jaksanut. Kirjan pelkkä katseleminen on kuin katselisi ystävää, jonka tuntee, mutta haluaisi tuntea paremmin, ymmärtää elämää hänen kauttaan.
Kirja on ystävä, joka jaksaa olla läsnä jokaisessa hetkessä, yölampun valossa, lenkkipolun varrella, sairaalan odotushuoneessa ja takkatulen rätinässä. Kirja on kaveri.
Tässä muutamia arvosteluja lukemistani ja kuuntelemistani kirjoista
KIRJAT
HENKÄYS ON ILMAA VAIN
Paul löysikin kirjallisuudesta merkitystä elämälle ja päätti lähteä opiskelemaan kirjallisuustiedettä. Varsinkin T.S.Eliotin teos Autio maa puhutteli häntä ja Kalanithi suorittikin tutkinnot kirjallisuustieteessä ja biologiassa. Neurokirurgi hänestä kuitenkin lopulta tuli ja erittäin lahjakas alallaan.
Opiskelun ollessa vielä kesken kipeytyy Paulin selkä ja hän laihtuu huomattavasti. Jonkin ajan kuluttua löydetään syöpäkasvain, joka on vakava. Paul saa siihen parasta mahdollista hoitoa. Ne auttavat, niin että hän pystyy jatkamaan erikoistumistaan.
Sairauden edetessä Paul Kalanithi ottaa lukijan matkaan murtuvien unelmien reunamille. Näkymä on järkyttävä kokemus, kuin katoava sateenkaari. Hän on juuri valmistumassa lääkäriksi ja tarjolla olisi unelmatyö, asuinpaikka ja menestyvä elämä. Kaikista näistä unelmista on kuitenkin luovuttava.
Miksi yksi lahjakkaimmista aivokirurgeista otetaan maailmasta pois alle neljänkymmenen ikäisenä? Kysymys jää ikuisesti vaille vastausta. Hän olisi voinut uransa aikana pelastaa paljon ihmisiä, mutta sairastui syöpään, joka hänen ikäisellään on äärettömän harvinaista.
Äärettömän lahjakas ja äärettömän harvinainen kohtaavat äärettömän harvoin. Tässä kirjassa käy niin.
Kirja on vaikuttava ja viisas elämäntarina.
Linkki kirjan blogiin ”Henkäys on ilmaa vain”
IIJOKI-SARJA
Aika mennyt palaja ei koskaan. Joskaan sen löytää Päätalossa, suomalaisuuden ytimessä.
Matka Taivalkosken Jokijärvelle on suomalaiselle atimareisu, sen verta samaa sukua olemme kansana.
Silloin joskus, kun isoisäni, armoton lukutoukka, sai käsiinsä Iijoki-sarjan ensimmäisen tiiliskiven, minä ylsin pöydän reunalle kurkkimaan kirjan kantta.
Pappa kehui kirjaa, niin että muutaman vuoden kuluttua päädyin itsekin Herman ja Briitta Päätalon kattilakuntaan.
Ensimmäisenä luin Koillismaa-sarjan, jonka tunnelma kosketti sieluani voimakkaammin kuin yksityiskohtainen Iijoki-sarja.
Ruskan jälkeen ei sytyttänyt. Höylin miehen syksy rehevine hahmoineen upposi kuin lapio suohon. Kiltti työmies ja hyväksikäyttäjät on ajaton kuvaus ihmisistä.
Vikke Nilo on Päätalon kirjojen henkilöistä minulle läheisin ja kiinnostavin.
Nyt kun olen kuunnellut Iijoki-sarjaa vuosien jälkeen, löydän Viken hahmon ja tapahtumia Kallesta itsestään.
Vikke on Kallen alter ego, joka uskaltaa tehdä sellaista, mitä Kalle itse ei ujoutensa vuoksi pysty kokemaan.
Mielestäni Vikke Nilo on avain Kalle Päätalon mielikuvitukseen ja unelmiin.
Sellainen hän halusi olla, huoleton ja vapaa kuin taivaan lintu. Rohkea reissumies.
Jätkä, joka porskutteli eteenpäin elämän myrskyjen halki.
Tänään kuuntelen Kallea aivan eri tavalla kuin ensi kerroilla. Silloin löysin hänestä selviytyjän ja unelmiensa toteuttajan.
Nyt kuuntelen kuin eri tarinaa ja mietin, kumpi meistä on muuttunut. Onko Päätalon tarina ajan oloon muovautunut ja levinnyt kuin taikina Riitun käsissä.
Paistunut paikkaansa hakevassa uunissa ja kypsynyt. Vai onko niin tapahtunut kuulijalle?
Olenko minä niin täysin muuttunut, että tarinakin on uusi.
Sen tiedän vasta sitten, kun Iijoki-sarja on loppuun asti taas kuultu ja eläydytty.
Pitkä matka on Päätaloon.
Seitsemäntoistatuhatta sivua pitkospuita, kuinkahan monta tuntia äänikirjoina?
Kalle on kirjailijana itselleen täysin armoton. Hän kertoo kaiken, tai ainakin siltä tuntuu, sillä joskus myötähäpeä tulvii mieleen.
Siinä vaiheessa huomaan miten vähän itse pystyn kertomaan vioistani.
Olen yhden kerran vieraillut Päätalon lapsuudenkodissa Jokijärvellä. En silloin pystynyt sisäistämään maailmaa, jonka hänen kirjansa olivat luoneet. Nyt ymmärrän miksi.
Kalle Päätalo kuvaa kirjoissaan lukijan omaa kokemusmaailmaa, juuria ja kasvamista.
Siksi päätalolaisen maiseman löytää kokemuksena muualta kuin kirjan kuvaamasta elinpiiristä.
Suomalaisena ihmisenä löydän päätalolaisen henkisen ja juurevan maiseman sisältäni.
Alzheimerin tautiin kuollut äitini kertoi usein minulle lapsuudestaan korpeen raivatulla pientilalla Lapissa.
Siellä ovat minun Päätalomaisemani ja juureni. Niistä minä luen ja kuulen, kun Kalle poikasena hiihtää läpi selkosten päiväkausia kohti savottaa.
Hän selviytyy mahdottomalta tuntuvista vastoinkäymisistä ja luo kuulijan mieleen ladun yli elämän rämeisten soiden. Läpi vaikeuksien.
Kalle Päätalo ei ole sankari perinteisessä mielessä. Hän on sitä inhimillisenä ihmisenä.
On helppo samaistua sellaiseen kertojaan.
MAAILMAN ONNELLISIN MIES
AIVOKIRURGIN MATKASSA LEIKKAUSSALIN ARJESSA
Juha Hernesniemen muistelmat on hyvässä mielessä vanhan ajan elämäntarina ja lähes päätalomainen työn kuvaus aivokirurgin ammatista. Aivokirurgi Hernesniemi ottaa lukijan mukaansa, vie leikkaussaliin ja näyttää millaista arkea siellä eletään. Leikkauksen vaiheittainen kerronta on niin tarkkaa ja jokaisen vaiheen esitys täsmällistä, että mukanaolon tuntu on käsin kosketeltava. Jännite siitä, miten leikkaus onnistuu, raja huikean onnistumisen ja lopullisen menetyksen välillä on kuin nuoralla kävelyä.
Reino Savukoski - Suomen tunnetuin kadonneiden etsijä
“Sinä suljet elämän ulkopuolellesi ja elämä sulkee sinut.” Tällainen lause on jäänyt mieleeni eräästä “Anna-ystävämme” kirjoista tehdystä televisiosarjasta. Annan ystävälleen lausumat sanat tulivat mieleeni, kun olin lukenut Marja Korhosen kirjan “Häivähdyksiä - Erityinen elämäni.”
Annan sanat ystävälleen kertovat siitä, että ihminen voi olla ruumiillisesti täysin terve ja silti sulkenut itsensä elämän ulkopuolelle. Marja Korhosen tarina taas kertoo siitä, että ihminen voi olla neliraajahalvaantunut, hänellä voi olla locked in -syndrooma ja siitä huolimatta hän elää täyttä, värikylläistä elämää.
Merkillinen tunne kulki koko kirjan lukemisen ajan mukana, tunne siitä, että tämän kirjan kirjoittaja on terve ja henkisesti vapaa ihminen. En tiedä oliko Marja Korhosen elämänkaareen kirjoitettu jo valmiiksi tämä osa, josta kirja kertoo, vai onko kaikki sattumaa, sitä elämän rulettia, johon joku aina nostetaan.
En tiedä sitä, vaikka uskonkin, että ihmistä johdatetaan. Uskon kuitenkin valinnan vapauteen ja variaatioihin, enkä ole fatalisti siinä mielessä, että elämä olisi kuin rata, joka kulkee tietyn välin vääjäämättä.
Jotain kohtalonomaista Marja Korhosen elämässä kuitenkin on, ja tämä kirja todella kannattaa lukea.
Annan sanat ystävälleen kertovat siitä, että ihminen voi olla ruumiillisesti täysin terve ja silti sulkenut itsensä elämän ulkopuolelle. Marja Korhosen tarina taas kertoo siitä, että ihminen voi olla neliraajahalvaantunut, hänellä voi olla locked in -syndrooma ja siitä huolimatta hän elää täyttä, värikylläistä elämää.
Merkillinen tunne kulki koko kirjan lukemisen ajan mukana, tunne siitä, että tämän kirjan kirjoittaja on terve ja henkisesti vapaa ihminen. En tiedä oliko Marja Korhosen elämänkaareen kirjoitettu jo valmiiksi tämä osa, josta kirja kertoo, vai onko kaikki sattumaa, sitä elämän rulettia, johon joku aina nostetaan.
En tiedä sitä, vaikka uskonkin, että ihmistä johdatetaan. Uskon kuitenkin valinnan vapauteen ja variaatioihin, enkä ole fatalisti siinä mielessä, että elämä olisi kuin rata, joka kulkee tietyn välin vääjäämättä.
Jotain kohtalonomaista Marja Korhosen elämässä kuitenkin on, ja tämä kirja todella kannattaa lukea.
MYRSKYNKESTÄVÄT JUURET
Marjan tarina on tavallisen suomalaisen 60-luvun lapsen tarina. Kodikas maaseutuelämä pienessä kylässä antaa hänelle vahvan pohjan ja perheen kantavan tukiverkon.
Niitä muistoja lukiessa löytää oman lapsuutensa mummolassa ja maaseudun elinvoiman, tuntee ne juuret, jotka sieltä saa. Niillä juurilla kestää koviakin elämän myrskyjä.
Myrskyjä Marjan elämässä on ollutkin ja yksi koko elämän muuttanut tornado; tukos aivorungossa, jota seurasi räikeä hoitovirheen aiheuttama neliraajahalvaus ja locked in -syndrooma.
VÄRIKÄS PERSOONA
Marja Korhonen on värikäs persoona, sen huomaa jo kirjan alkusivuilla, hänen kertoessaan elämästään. Hän on värikäs hyvällä tavalla ja elämällä iloisesti räiskyvän persoonansa mukaan.
Alussa kirjan kerronta on tiivis ja mukaansa tempaava. Olen pian hänen otsahiirellä kirjoittamiensa sanojen kyydissä ja kuljen Marjan elämäntiellä. Näen siellä kulkevan kauniin, voimakkaan ja koko ajan eteenpäin pyrkivän ihmisen.
Menestyjäluonne, kovalla työllä, uhrauksilla ja uurastuksella pärjäävä, sosiaalinen nainen. Hänellä oli varmasti edellytykset päästä vaikka kuinka pitkälle ammatillisesti.
Halu kehittyä, opiskella ja mennä eteenpäin elämässä on Marja Korhosella tuntuva ominaisuus.
HOITOVIRHE JA SUURI SAIRAALAKONEISTO
Elämä ei aina kuitenkaan mene oman käsikirjoituksen mukaan, on otettava vastaan mitä se antaa. Toisinaan joku ihminen heitetään sellaiseen ahjoon, että pohtii kestäisikö sitä samaa.
Minusta tuntuu, että en kestäisi, kuitenkin, mistä ihminen voi tietää mitä voimavaroja häneen on kätketty. Voimia, jotka tulevat esiin vastoinkäymisten hetkellä.
Marja Korhonen kestää, hän taipuu, mutta ei taitu, vaikka välillä se on lähellä. Isä ja äiti, jotka antoivat turvallisen lapsuuden, seisovat järkähtämättä myös Marjan sairasvuoteen vieressä tukena. He hoitavat käytännön asiat, tukevat ja lohduttavat.
He vievät hoitovirheen eteenpäin ja hakevat oikeutta, jota suuri sairaalakoneisto ei halua antaa.
ELÄMÄNKOULUN ERITYISOPETTAJA
“Häivähdyksiä - Erityinen elämäni” ei ole kuitenkaan katkera tilitys. Kirja sisältää kyllä järkyttävän totuuden. Totuuden siitä, että meitä hoitavat vajavaiset ja erehtyvät, toisinaan virheitäänkin peittelevät ja salailevat ihmiset.
Ihan tavalliset ihmiset, jotka haluaisivat yleensä päästä luiskahtamaan tekemistään virheistä selityksillä, kieltämällä tai jopa valehtelemalla.
Kirjassa kerrotaan myös lääkäristä, joka sai Marjan elämänuskon palaamaan, sekä lääkäristä, joka auttoi hänen unelmansa toteuttamisessa, kotiinpaluussa.
Marjan tarinasta paistaa läpi se, että hän on opettaja. Välillä tuleekin mieleen onko Marja tämän kirjan kautta meidän jokaisen opettaja. Elämänkoulun erityisopettaja.
Ainakin minä viihdyin hänen luokallaan ja myös tuhannet muut ovat viihtyneet. Marja Korhonen on viihdyttävä persoona, joka ei jätä ketään kylmäksi.
SAIRAANHOIDON ORIENTOIVA OPPIKIRJA
Marja Korhosen kirja oli minulle hyvin vaikuttava kokemus. Oli huikeaa kulkea tuo vuoristorata hänen vierellään. En koskaan enää ole täysin samanlainen, kuin olin ennen tätä kirjaa.
Tulen aina näkemään kokemani rinnalla sen, mitä hän koki ja mistä hän selvisi. Toivoisin, että tämän kirjan lukisi jokainen, tai kuuntelisi jos se on äänikirjana.
En hetkeäkään kokenut lukevani sairaan ihmisen tarinaa. Koin lukevani terveen ihmisen kokemuksia sairaudesta, sairaanhoidosta ja vammaisten kohtelusta Suomessa.
Vaikka Marjan kokemukset olivat varsinkin kirjan alkupuolella kuohuttavia hoitovirheen ja liikuntakyvyttömän potilaan kohtelun osalta, niin siitä huolimatta se oli myös kuin taitavasti taottu oppikirja.
Rautalangasta väännetty versio siitä, miten ihmisiä pahimmillaan hoidetaan tässä maassa ja siitä miten hyvin monet asiat kuitenkin ovat meillä Suomessa.
Marjan tarina olisi ehdottomasti oltava sairaanhoidon orientoivana oppikirjana, joka tentitään työssä käytännössä.
ELÄMÄN RAJUMYRSKYN JÄLKEEN
Kirjan loppuosa on jo kuin rajusta myrskystä selvinneen laivan lokikirjaa lukisi. Marja on käynyt elämänsä rajumyrskyn läpi, ottanut siitä voiton ja kertoo, kuinka “elämä antaa ja elämä ottaa, kuitenkin se on mielenkiintoista.”
Lukiessa tulee tunne, että mistä tahansa voi elämässä selvitä, jos on asenne, kuin Marja Korhosella. Käy totuudenmukaisesti läpi ne vääryydet, joita on joutunut kokemaan, käsittelee ne avoimesti ja näyttää sen mitä on joutunut kokemaan.
Sen jälkeen päästää irti niistä, sillä tavoin vapautuu ja antaa tilaa uusille asioille elämässä.
Kaiken kokemansa jälkeen hän kerää ne asiat elämästä, jotka ovat helmiksi hioutuneet ja pujottaa muistojen nauhaan.
Hyvät asiat elämässä kannattaa säilyttää ja mennä sitten eteenpäin, sanoo Marja Korhonen.
ÄITI, ISÄ, LÄHEISET JA TUKIJOUKOT
“Älä anna katkeruudelle sijaa elämässäsi, sillä katkeruus tappaa rakkauden.” Nämä Marja Korhosen äidin sanat ovat mielestäni viisaat ja kauniit.
Hänen äitinsä, joka seisoi tyttärensä rinnalla, kun tämä jätettiin sairaalassa selkeän hoitovirheen vuoksi oikein hoitamatta.
Äiti, joka puolusti lastaan viimeiseen asti, vaikka sairasti itse syöpää ja siihen myös menehtyi.
“Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.”
Nämä Lauri Viidan runon sanat sopivat hyvin Marja Korhosen äitiin.
Myös hänen isänsä on vahvana tukena ja kirjan sivuilla elävät muutkin Marjan läheiset. Hienosti häntä ovat auttaneet myös monet julkisuuden henkilöt, laulajat ja asiantuntijat.
Marjan taito hoitaa sosiaalisia suhteitaan on vaikuttava. Hän käyttää ihmisiä sillä tavoin, että auttaja saa siitä vielä enemmän. “Hyvä mieli on kuin alituiset pidot”, sanotaan raamatussakin.
POLIISIKIN MURTUI KYYNELIIN
Marja Korhosen kirjassa kukkii myös huumori usein ja tilannehuumori kuin ojanvarren rentukat loppukeväällä, kauniin keltaisina.
Kuitenkin kirja on koskettava tarina, joka saa kyyneleet usein silmäkulmiin jokaiselta.
Sydämensä murtaa espanjalainen karski poliisikin, joka itkuun purskahtaen repii Marjalle kirjoitetun sakkolapun.
Eräs ystäväni kertoi minulle usein Marja Korhosen tarinasta. Hän puhui niin usein siitä, että lopulta etsin Marja Korhosen kirjan tiedot ja tilasin teoksen häneltä.
Nyt olen äärettömän kiitollinen ystävälleni, että hänen ansiostaan sain lukea tämän kirjan.
Pidän Peter Franzenin selkeästä ja monivivahteisesta äänestä, joka kuljettaa tarinaa kuin laulaja itse tekemäänsä laulua.
Elisa äänikirja
“Keväällä 2009 Juha Vakkuri matkusti Afrikan poikki sen leveimmältä kohdalta, hankalinta mahdollista tietä. Vastaavan matkan ovat toteuttaneet vain harvat, sillä yleensä matkaajien reitit kulkevat etelä-pohjoissuunnassa tai sitten hiukan pohjoisempana tai etelämpänä.
Järjestimme marraskuussa 2013 Elisa Kirja -palvelussa kirja-arvioiden kirjoituskilpailun, jossa kaikista marraskuussa kirjoitetuista kirja-arvioista parhaat (1 kpl voittaja ja 2 kpl kunniamaininta) palkitaan palvelun lahjakorteilla.
Uusia kirja-arvioita kirjoitettiin ilahduttavan paljon ja kaikista uusista arvioista Harri Nykäsen Virginialaiseen kirjoittamasi arvio on valittu marraskuun parhaaksi. Onnittelut voitosta!
LEIRI 14
Blaine Harden
Gummerus 195s.
Tositarina Pohjois-Korean vankileirillä syntyneen ja kasvaneen Shin Dong-hyukin elämästä ja paosta.
Kirjan kirjoittaja on yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja. Suomennos Ruth Jakobson.
Kirjan luettuani olin hämmentynyt, vaikka tietysti olosuhteista Pohjois-Koreassa ja kärsimyksistä on paljon kerrottu tiedotusvälineissä. Silti tapahtumat vankileirillä ovat äärettömän julmia ja on vaikea käsittää vaikkapa pienen koululaisen kohtaloksi koitunutta kahta pellolta poimittua maissinjyvää.
Shin syntyy vankileirillä, aivopestään pienestä pitäen ja kasvatetaan systeemin sokeaan tottelemiseen, ilmiantokulttuuriin, jonka avulla hän selviää ilmiantamalla koulutovereitaan ja perheenjäseniään.
Aivopesun rautapanta murtuu vasta kun Shin tapaa miehen, joka kertoo hänelle toisenlaisesta, vapaasta maailmasta. Syntyy pakosuunnitelma, joka onnistuu järkyttävällä tavalla.
Ensimmäisenä ihmisenä, joka onnistuu pakenemaan tuolta pahamaineiselta leiriltä Shin kertoo tarinansa, joka kuoriutuu esiin kuin sipuli, kerros kerrokselta silmiä kirvellen. Itsepetos on syvällä ja totuus tulee vasta vähitellen esille. Omien tekojen ymmärtäminen aiheuttaa kammottavia painajaisia kun Shin ne lopulta ymmärtää.
Myös lukijana olin kuin painajaisesta herännyt luettuani tämän kirjan. Ja tämä painajainen on arkipäivää tänäänkin Pohjois-Koreassa.
Kirja on vankka tietopaketti tämän päivän tilanteesta Pohjois-Koreassa, jännittävä pakotarina ja omankin elämän arvoja punnitseva teos.
MAIJAN TARINA
Johanna Hurtig & Mari Leppänen
Kirjapaja 168s.
-Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana.
Maijan tarina sisältää avuttoman lapsen hyväksikäyttöä, syyllistämistä ja loputtomalta tuntuvaa kiduttamista.
Maijan tarina on lestadiolaisperheen tyttären tarina. Järkyttävä kertomus häikäilemättömästä pahuuden verkosta ja täysin säälimättömästä lapsen hyväksikäytöstä.
Kirjan isä ja äiti eivät kykene tai halua suojella lastaan. Vanhemmille perheen julkisivu, maine paikkakunnalla, tuttujen perheiden edessä ja seurakunnassa ajavat lapsen edun ja suojelun edelle.
Viha, on ensimmäinen tunne, joka nousee pintaan kirjaa lukiessa.
Viha näitä itsekkäitä ja röyhkeitä lapsenraiskaajia kohtaan. Viha rikollisten suojelijoita ja puolustelijoita kohtaan. Viha lastaan suojelemattomia Maijan vanhempia kohtaan. Viha sellaista yhteisöä ja sen johtoa kohtaan, joka suojelee ja puolustaa hyväksikäyttäjiä.
Oikeutettu viha pahantekijöitä kohtaan.
Viha, joka tyyntyy vasta kun koko kirja asiantuntijoiden osuuksineen on luettu.
Elämä ja armo voittavat lopulta tämänkin pahuuden, tai ainakin käynnistävät prosesseja, jotka muuten olisi mieluusti hyssytelty hiljaisiksi.
Maija uskaltaa nousta massiivista koneistoa vastaan. Hän on kuin suomalaisen sisukkuuden ruumillistuma. Maija pistää vanhempansa, sisarensa, raiskaajansa ja paikallisen seurakuntayhteisönsä ottamaan vastuun teoistaan.
Tulee kuitenkin sellainen tunne kirjaa lukiessa, että monella se tilinteko ja selvitys on edelleenkin kesken, mutta prosessi on alkanut. Maijan rohkeuden ansiosta!
Miksi julmuus kohdistuu niin usein avuttomiin, sitä pohtii tätäkin lukiessa? Lapseen tai vanhukseen. Yhteiskunta on menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että niitä suojellaan ja hoidetaan, joilla on varaa maksaa.
Köyhien osa on maailman sivu ollut tien sivu.
Tämä kirja kertoo yhden kärsimystarinan, joka nousee arjen sankaritarinaksi ja selviytymistarinaksi. Maijan tarinaksi!
Asiantuntijoiden viileän tieteelliset osiot kirjassa ovat hyvä lisä. Lukija ymmärtää niiden kautta paremmin järkyttävien tapahtumien taustoja.
Vääjäämättä jää kuitenkin pohtimaan kuinka moni "Maija" on nujerrettu ja kuinka monta "Maijan tarinaa" haudattu hiljaisuudessa. Kiitos Maija, kun kerroit tarinasi.
Selviytymistarinan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita mitä ajatuksia blogi herätti mielessäsi tai kuinka jaksat tällä hetkellä.