tiistai 25. marraskuuta 2025

POLKU PALAA JUURILLE




Pisara ajatusten vellovassa meressä. 

Pieni pisara, mutta aina sen toivoisi olevan erilainen. 

Hieman toisenlainen, kuin kaikki muut. 

En silti siihen millään tavalla pyri, mahdotonta se ehkä olisikin. 

Mutta en pääse eroon siitä mahdollisuudesta, että sillä olisi jollekin merkitystä. 

Pisarakin on ehkä liian suuri vertaus. 

Ovathan universumin mitassa kokonaiset kansakunnat vain pisara meressä. 

Kuitenkin jotain, mitä tekijä halusi ilmaista tekonsa kautta.

Sen tuominen ja antaminen on merkittävää. 





Tavallinen tarina on aina erilainen tarina. 

Oma tarina ja sen kertominen on jokaisen oma päätös.

Niin kauan kuin voi valita, miten sen käyttää. 

Kun voi valita, on vielä mahdollisuus, se kannattaa käyttää. 

Joskus voi pohtia, miksi vaikeni. 

Valitsi sen.

On ehkä vaikeinta kaikesta. 

Myöntää, että vaikeni tietoisesti. 

Että vaikeni kätkeäkseen itselleen ja itseensä.

Kätki jotain, mikä jää tänne. 

Avaamalla ja antamalla olisi voinut saada sen. 






Siksi olen kirjoittanut tätä blogia yli kaksitoista vuotta. 

Olen uskonut ikiaikaisen neuvon jakamisen mahdollisuudesta.

Myös koetun ja eletyn kertomisesta. 

Lopultakin aikaa on aina vähän ja se päättyy pian. 

Nyt on tehtävä se, minkä kokee olevan riittävän vähäistä ja olematonta. 

Merkittävää vain pienelle ihmiselle. 

Mikä se jokin on, sen tietää sydämessään, kun on mahdollisuus. 






Navastaan ihminen ei pääse eroon ja sen ympärillä on pyörittävä, halusi tai ei, esitti tai ei. 

Sieltä jokainen on kerran elämän virran saanut ja kasvanut ilman omaa ansiota. 

Lahjaksi se kaikki on saatu, ilman sitä ei olisi antajaakaan. 

Siksi on hyvä jakaa eteenpäin ja luottaa siihen, että näin elämä jatkuu. 

On valinta päättää, ettei patoa itselleen jotain, mikä on tarkoitettu virtaamaan vapaana. 

Aina jotain itselle omiva tuhoaa jotain ainutlaatuista.

Jotain, mitä ei voi enää koskaan palauttaa. 






Yli kaksitoista vuotta sitten sain dystonia-nimisen liikehäiriösairauden diagnoosin. 

Tiesin jo silloin, että tämä sairaus, aivojen liikesäätelyn häiriö, oli kulkenut kanssani mahdollisesti koko elämäni ajan. 

Silloin kun tämä sairaus sai nimen, se asettui omaan tilaansa.

Kategoriaan, jossa marginaalisairaudet majailevat. 

Vähän tutkittu sairaus, koska ei koske kovin suurta väestönosaa. 

Kaikki viralliset hoidot dystoniaan on keksitty toisten, suurempaa ihmismäärää koskevien sairauksien hoidon tutkimisen yhteydessä. 





Dystonia unohdettaisiin mieluusti kokonaan. 

Lakaistaisiin rikkakihveliin tai ajeltaisiin robotti-imurilla pois. 

Dystonian hoidoista mieluusti säästetään pidentämällä botuliinin pistosaikoja ja poistamalla vanhemmat sairastavat takaovesta. 

Pois silmistä, sulkemalla johonkin olemaan hiljaa ja vääntymään itsekseen, herättämättä huomiota. 

Dystoniaa sairastavien järjestötkään eivät kovin suurta ääntä pysty pitämään edustamiensa sairaiden kohtelusta. 

Näin on ollut ainakin näiden vuosien aikana, kun olen tämän sairauden myötä seurannut niiden toimintaa ja ollut itsekin mukana jonkin verran. 

Tosin paljon hyvää ne jäsenilleen pyrkivät tekemään. 

Mahdollisuudet ovat tietysti rajalliset pienen sairasryhmän järjestöillä. 






Välillä tuntuu kyllä, että liian positiivinen kuva hoidoista ja sairaiden tilanteesta annetaan. 

Olisi hyvä kertoa myös ongelmista hoitojen saamisessa ja sairastavien vaikeista tilanteista ihan rehellisesti ja suoraan.

Näistä asioista kirjoitin jo kymmenen vuotta sitten.

Tilanne ei ole muuttunut parempaan suuntaan.

Päinvastoin, tänä päivänä on pakko säästää kaikesta.

Vanhan perinteen mukaan aloitetaan sairaista ja heikoista.


torvinenharry@gmail.com







maanantai 17. marraskuuta 2025

MARRASKUUN LEMPEÄ VALO

Mikään ei loista niin kirkkaasti, 
kuin valonsäde, joka heijastuu 
kuuraisen havun pinnasta
marraskuussa.


Marraskuun valo on herkkää ja sitä jaetaan pienin annoksin. 

Hauras valoharso kuusenoksien keskeltä kutsuu kulkijaa. 

Oikeaa hetkeä odottava  kulkee viistoon kuin lempeä marraskuun valo, kuuntelee ja havaitsee pienet liikkeet. 



Puukiipijä on tarrannut petäjän kylkeen kuin siinä olisi universumin keskus. 

Ehkä onkin, ajattelee hitain askelin kulkeva. 

Onhan siinä puussa kaikki mitä pieni lintu tarvitsee. 




Elämään on saatava ote ja löydettävä samalla tavoin sen ydin. 

Mikä se onkin. 

Pieni puukiipijä ymmärtää elämästä riittävästi. 

Siinä on kaikki, mitä täällä pärjäämiseen tarvitaan. 




Marraskuu annostelee valon kuin vaativa elokuvaohjaaja. 

Se mihin valokiila osuu, on hetken kuin kaikkeuden keskus. 

Mikään ei loista niin lempeästi, kuin valonsäde, joka heijastuu kuuran pinnasta marraskuussa. 

Siinä hetkessä elämä iskee silmää kulkijalle. 

On tunne, kuin kohtaisi jotain läpeensä tuttua ja turvallista. 




Samalla katselee suoraan silmiin jotain hallitsematonta. 

On saapunut sinne, mistä lähti.

Silloin, kun valonsäde osui ensi kerran silmään.

Herätti kokemaan.



Metsässä hetken käveltyään ja nähtyään pienen puukiipijän elämänvoiman. 

Otteen elämästä.

On kuin se kannattelisi suurta mäntyä otteessaan. 

Jälkeenpäin ihmettelee, miksi ei mennyt aiemmin. 

Tai kävisi useammin. 




Koettuaan marraskuun lempeän valon.

Kietoutuessaan sen ymmärtävään hyväksyntään.

Ymmärtää. 

Jälkeenpäin ihmettelee.

Miten niin vähästä voi olla niin onnellinen.


Maalaus Marja Kesti-Torvinen©



torvinenharry@gmail.com




sunnuntai 2. marraskuuta 2025

HIPAISUSTA OTETAAN - SENSITIIVINEN KOSKETUS

 



Sormen hipaisu ihoon pysäytti liikkeen ja palautti tilanteen normaaliksi. 

Jälkeenpäin ymmärsin, että tuo yksi herkkä kosketus sai pääni kääntymään suoraan ja samalla muuttui koko loppuelämäni suunta. 

Myöhemmin sain kuulla, että kosketusta kutsutaan sensitiiviseksi. Tuo sana tarkoittaa muunmuassa herkkää, tunteellista, arkaa ja vastaanottavaista. 

Sensitiivisen vastakohdat puolestaan ovat tyly, tunteeton, karkea ja epäherkkä.

Merkillistä, että tuo sensitiivinen kosketus voi dystonian alkuvaiheessa pysäyttää pakkoliikkeen. 

Näin käy varsinkin servikaalisessa dystoniassa, eli niskalihaksiin kohdistuvassa dystoniassa.

Sen ensimmäinen oire on usein pään vääntyminen johonkin suuntaan.




Kevyt hipaisu leuan tai posken ihoon riitti aluksi palauttamaan pään suoraan. 

Tuo sensitiivinen kosketus toimi aikansa, kunnes sairaus eteni, eikä vääntö enää pysähtynyt kuin olkapäähän.

Menin heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua työterveyslääkärille ja sain kuulla vaivani olevan varsin erikoisen. 

Ortopediltä sain neuvon säätää auton istuimia, mikä oli sinänsä asiallinen ohje, mutta ei auttanut niskojen vääntöön. 

Se paheni ja vaikeutui sietämättömäksi, kunnes lopulta sain oikean diagnoosin perinteisen parin vuoden jälkeen.





Olen toisinaan pohtinut ajatusta, että oireeni olisi tunnistettu heti ja olisin saanut sairauteen oikeaa ja toimivaa hoitoa. 

Olen lukenut useinkin asiantuntijoiden arvioita siitä, että dystonian hoidot tehoavat sitä paremmin, mitä aikaisemmin ne aloitetaan.

Tosin huomasin päästyäni lopulta dystonian hoitoihin julkisen sairaanhoidon puolelle, ettei tämän sairauden hoitoon tunnu riittävän resursseja kuin suurten paikkakuntien sairaaloilla. 

Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta 

Eikä sitä löydy aina sieltäkään, koska dystonia on melko harvinainen sairaus, vaikka onkin kolmanneksi yleisin liikehäiriösairaus. 

Dystonioita on kuitenkin niin monenlaisia ja jokaisen hoitaminen hieman erilaista.

Dystonian hoitoihin annettavat botuliinipistokset auttavat joillakin hyvin ja toisilla heikommin, joillakin ne eivät auta yhtään. 





On myös kysymys pistävän lääkärin ammattitaidosta löytää dystonian aktivoimat lihakset.

Varsinkin julkisella puolella hoidot ovat usein niin lyhytkestoisia, ettei siinä ajassa välttämättä ehdi löytää dystonian aktivoimia lihaksia. 

Niinpä pistokohdat joskus katsotaan päätteeltä, missä kerrotaan edellisten pistosten lihakset. 

Ongelma on kuitenkin siinä, että dystonia vaihtaa lihaksia ja löytyy usein eri paikasta kuin edellisillä pistokerroilla.

Tästä syystä tulisi dystonian botuliinihoidoissa käyttää aina apuna esimerkiksi emg-laitetta. 


Sensitiivinen tarkoittaa herkkää, vastaanottavaista, 

tunteellista, altista, herkkätunteista ja arkaa.



DBS-hoito eli syväaivostimulaatio on toinen vaihtoehto dystonian hoidoissa yleisessä sairaanhoidossa. 

Syväaivostimulaatio auttaa toisinaan paljon ja joskus vähemmän, mutta yleensä aina jonkin verran. 

Vaikeiden oireiden edessä tämä vaihtoehto on täysin ymmärrettävä ja moni on saanut avun leikkauksesta.

Kolmaskin hoitomuoto on kyllä olemassa, mutta tuo hoito ei kuulu viralliseen sairaanhoitoon. 

Tätä hoitomuotoa kutsutaan liiketerapiaksi ja siinä on johtava asiantuntija tohtori Joaquin Farias, neurotieteilijä, tutkija ja kirjailija, joka on erikoistunut dystonian liiketerapiaan.

Netistä löytyy tietoa liiketerapiasta hoitomuotona, joten kannattaa olla omatoiminen etsijä.





Uskon, että dystonian alkuperä  omalla kohdallani löytyy alusta ja kiertyy sinne sensitiiviseen. 

Sensitiivinen on herkkä, vastaanottavainen, tunteellinen, altis ja herkkätunteinen.

Hyviä ominaisuuksia monissa tilanteissa. 

Sisältävät ehkä kuitenkin myös alttiuden dystonian kaltaiselle sairaudelle joissain tapauksissa.

Dystonia on kenties joillekin sen vastapuoli, mikä useimmiten antaa elämään paljon iloa ja kokemisen voimaa.

Herkkyys on mielestäni avainsana tässä sairaudessa ainakin monille.

Dystonia on yllättävän usein herkkien ja kilttien sairaus.






Omalla kohdallani olen saavuttanut jonkinlaisen tasapainon botuliinihoidoista ja monipuolisesta liikunnasta.

Voimakkain toipuminen kohdallani alkoi, kun löysin dystonian hyvin tuntevan neurologin, joka osasi etsiä dystonian aktivoimat lihakset.

Hoidot toimivat hyvin ja kuntouduin työelämään.

Pidin välillä puolentoista vuoden tauon hoidoista ja palasin niihin dystonian oireiden vaikeutuessa.

Nyt käyn taas botuliinihoidoissa ja pidän kuntoani mahdollisimman monella tavoin yllä.






Ensimmäinen oivallukseni pian dystoniaan sairastuttuani oli, että tämä vaatii ihmiseltä itseltään paljon tahtoa ja tekemistä.

Oikeastaan enemmän kuin terveeltä, mikä on sinänsä paradoksaalista.

Muuten tähän liikehäiriösairauteen ei ole oikeastaan tarjolla muuta kuin pikahoitoja tai DBS-leikkaus.

Vaikka esimerkiksi pitkäkestoinen ja jäntevä liiketerapia voisi olla monelle se ratkaiseva ja kuntouttava hoito. 



torvinenharry@gmail.com
Maalaus Marja Kesti-Torvinen©