Näytetään tekstit, joissa on tunniste lääkkeet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lääkkeet. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. helmikuuta 2023

PIENEN IHMISEN HÄTÄ - OIREET KUIN KAUHULEFFASTA

Pakko sanoa nyt että yllättävän kehnosti olen voinut. Ei voi uskoa että niin paljon vaikutti, kun ne lääkkeet loppui. Olin botuliinipiikeillä joku aika sitten ja oireita hillitsevät lääkkeet loppuivat. 

Tässä kaikki vain sanovat, että kun juuri olet piikit saanut, niin eikö ne auta? 

Ei ymmärretä, ettei ne toimi ilman lääkkeitä. Odottelin, että oireet tasaantuu, mutta alkoi tapahtua uskomattomia juttuja kasvoissa. 

Se toinen, parempi silmä meni kiinni ja toinen silmä oli kuin joku kauhuleffan liikkumaton suuri pallo. Sitten alko tulla leukoihin jäykkyys, ettei meinannut voida puhua. 

Yllättävä lääkkeiden loppuminen aiheutti nämä oireet. Tiedät kyllä kaiken noista mutta kyllä lääkkeet on löydettävä jokaiselle.”


Vaikuttajan tehtävä on raapia yhteiskunnan päättäjien nahkaa, niin voimakkaasti, että pääsee ihon alle ja saa sanomansa perille. 


Tämän hätähuudon kirjoitti eräs lukijani. Hän sairastaa dystonian tyyppiä, joka vaikuttaa silmäluomiin ja kasvoihin. 

On luonnollista, että kasvojen ja silmien muutokset ovat elämää rajusti rajoittavia oireita. 

Tähän sairauteen on hoitona botuliinipistokset sekä lääkkeet, jotka hillitsevät oireita. 

Jokainen voi kuvitella nuo oireet luettuaan, millaista elämä olisi ja vaikkapa kaupassa käynti? 

Miksi lääkkeet ovat sitten loppuneet, se on hyvä kysymys. 

Kysymys, joka kaikuu siellä päättäjien suurissa holveissa. Ponnahtelee seinissä ja etsii kuulijaa. 

Ihmisen hätähuuto kaikuu vaikuttajien kuuroille korville. 


Ihmisen hätähuuto kaikuu vaikuttajien kuuroille korville. 


Pienen ihmisen hätä ei kiinnosta. Ei myöskään pienen ihmisryhmän hätä. 

Dystonia -nimistä aivojen liikesäätelyn häiriötä sairastavien ryhmä on pieni. 

Sairastavia on yleensä noin prosentin verran eli Suomessa noin kuusi tuhatta ihmistä. 

Tämä pikkukaupungin kokoinen määrä ihmisiä on joutunut kärsimään lääkkeiden saannin tyrehtymisestä jo pitkään. 

Asiaa on jonkin verran puitu julkisuudessa muunmuassa hesarin yleisönosastossa sekä pienillä jutuilla. 

Luonnollisesti asia olisi saanut isommat otsikot ja suuremman äänen yhteiskunnassa, jos sairastavien joukko olisi suurempi. 

Pienet jäävät jalkoihin. 


”Se toinen, parempi silmä meni kiinni ja toinen silmä oli kuin joku kauhuleffan liikkumaton suuri pallo. Sitten alko tulla leukoihin jäykkyys, ettei meinannut voida puhua.”

Sosiaalisessa mediassa on yleistynyt nimitys ihmisille, jotka tuovat jotain asiaa esille ja saavat seuraajikseen suuriakin määriä ihmisiä. 

Tuo nimitys on Vaikuttaja. 

Nimi tulee etymologisen sanakirjan mukaan muinaisnorjalaisesta sanasta ”kveik”, joka tarkoittaa ”lihaa kynnen alla”. 

Mielestäni tuo on mainio nimi somevaikuttajalle. 

Vaikuttajan tehtävä on raapia yhteiskunnan päättäjien nahkaa, niin voimakkaasti, että pääsee ihon alle ja saa sanomansa perille. 

Minä haluaisin nyt olla sellainen vaikuttaja, joka raapii huomiota tälle pikkukaupungin kokoiselle ihmisryhmälle, joka on yhtäkkisesti menettänyt sairauteensa määrätyt lääkkeet. 

Lääkärit, jotka ovat nuo lääkkeet määränneet ovat yhtä ymmällä, kuin potilaatkin. 

Mistä johtuu, että dystonian hoitoihin ja rajuihinkin oireisiin auttavat lääkkeet ovat loppuneet. 

Vastausta ei tunnu kukaan tietävän tai kertovan. Pienet on jälleen helppo ohittaa. 


Sairaus on sitonut meidät oireisiinsa, eikä useimmilla ole voimia muuhun, kuin kärsiä yksin kotona. 


Vaikuttaja nimi on, niin kuin voi päätellä, samaa sukua sanalle vaikku. 

Nyt haluaisin olla myös vaikuttaja, joka saa tähän asiaan sen verran ääntä, että vaikut lähtevät korvista ja sairaiden hätä kuullaan. 

Me emme ole ihmisryhmä, joka lähtee kadulle pysäyttämään liikennettä saadaksemme oikeutta. 

Me emme ole anarkisteja, jotka sitoisivat itsensä johonkin, mikä huomattaisiin. 

Sairaus on sitonut meidät oireisiinsa, eikä useimmilla ole voimia muuhun, kuin kärsiä yksin kotona. 

On mielestäni eettisesti väärin, että sivistysvaltio kohtelee tällä tavoin ihmisiä, omia jäseniään yhteiskunnassa. 

Antaa kylmästi kärsiä hirvittäviä oireita, levittelee käsiä ja hokee mantraansa. 

Näin on aina kohdeltu pienempiä väestönosia. 



Tämä lääkkeiden loppuminen, vaikka sitä on naapurimaissa tiettävästi saatavana ihmetyttää minua pienenä somevaikuttajana. 

Vertaan tätä korona-ajan alussa nousseeseen valtavaan metakkaan hengityssuojaimista. Nyt jopa väitetään, ettei niistä olisi hyötyä. 

Oikeaa kärsimystä ja kamalia oireita aiheuttavan sairauden lääkkeiden puuttumisesta ei pidetä ääntä. 

Miksi? Koska kyseessä ei ole suuri raha. 

Mielestäni kyseessä on kuitenkin erään sairaiden ryhmän syrjintä.

Syrjintä, joka merkitsee, ettei yhdenvertaisuuslaki toteudu oikeusvaltiossa. 


Vaikuttajan tehtävä on raapia yhteiskunnan päättäjien nahkaa, niin voimakkaasti, että pääsee ihon alle ja saa sanomansa perille. 

Toivottavasti meni.


Harry