Äänetön virta on hiljaisuutta, joka kuljettaa ja kutsuu, vie mukanaan.
Siinä on levollinen rytmi ja lupaus olla vaatimatta mitään.
Elämän hälinään väsyneelle sen kutsu on kauneinta musiikkia.
On kuullut liian paljon sanojen virtaa, katteettomia lupauksia.
Ääniä jotka aina lopulta ovat vaativia, haluavat jotain.
Ohjaavat johonkin, vievät pois siitä, mikä on ominta.
On osattava valita, muuten on vain mukana, poukkoilee ilman omaa tahtoa.
Äänten virta vie aina johonkin.
Ottaa kenet ja minne vain.
On tyyni kesäaamu ja soutelen järvellä kalassa.
Harvinaisen tuulisena kesänä tämä on ensimmäinen täysin tyyni ilma soudella.
Aamun hiljaisuus on kutsu, kuin äänetön virta.
Kokemus, joka vie ajatukset elämän tuuliin ja virtoihin.
Huomaa, että on soutanut liian kovissa tuulissa, aivan liian kauan.
Vene on aina pyrkinyt tuulessa eri suuntaan kuin yritti.
Samalla tavoin käy elämässä.
Varsinkin kärsivän ja sairaan ihmisen tarinaa kuullessa.
Elämää, jossa on ja tuntuu olevan pelkästään vaikeuksia.
Elämää, joka vie aina uuteen vastatuuleen ja väsymykseen.
Uuvuttaa lopulta kenet vain.
Silloin alkaa aavistella, miten kiitollinen saa olla hiljaisena kesäaamuna.
Voi soudella tyvenessä vedessä.
Hiljaisuudessa istua kahvilla.
Katsella heinikon ja koivun lehtien liikettä ilmavirrassa.
Lipua keskellä levollista veden pintaa.
Saaren jykevien puiden katveessa.
Olla vain.
Siinä hetkessä on juhla.
Kuin elämän ajatusviiva ennen seuraavaa puheenvuoroa.
Tuulten tuloa.
Ne tulevat aikanaan jokaisen elämään.
Niitä ei kannata liikaa odottaa ja huolehtia.
 |
| Maalaus Marja Kesti-Torvinen© |
On kulunut puoli vuotta siitä kun kävin viimeksi dystoniaani hoidattamassa botuliinilla.
Varsinainen hoidon vaste, eli sen tuoma helpotus niskojen vääntöihin ja kipuihin, on jo kuukausia sitten loppunut.
On myönnettävä, että olisin käynyt botuliinihoidoissa jo tällä välillä, jos se olisi käytännössä ollut mahdollista.
Välillä väännöt ja kivut ovat olleet sietämättömiä.
Olen etsinyt tasapainoa levon ja tekemisten, osallistumisen ja vetäytymisen keskeltä.
Aina se ei ole helppoa, koska ihmisessä on sisäinen tarve olla mukana jossain toisten kanssa.
Tai ainakin haluaisi tehdä jotain muutakin kuin olla vain olemassa.
Kuin kasvina kukkalaudalla.
Harva meistä on synnynnäinen erakko.
Olen tietoisesti pyrkinyt siihen, että mikään elämässä merkittävä ja oleellinen ei jäisi kokematta ja tekemättä dystonian oireiden vuoksi.
En ole siihen aina pystynyt, mutta olen saanut elää hienoja hetkiä koska olen oppinut valitsemaan.
Ei jokaiseen virtaan ole tarve hypätä.
Voi myös valita.
Helpointa on olla siellä, missä voi olla rennosti.
Dystonian tuulet hiipuvat, kun elämä hengittää vapaasti.
 |
| torvinenharry@gmail.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti