DYSTONIA - VOIMIA JAKSAMISEEN

Mistä voimia dystonian oireiden kestämiseen? 

Sairauden oireet vievät fyysisiä voimia ja lannistavat henkisesti. 

Voimavaroja on rajallisesti ja niiden ylittäminen voi suistaa uupumukseen ja masennukseen. 

Liikunta auttaa, mutta välillä on hyvä myös kuunnella sisintään.

Vaikka ulkoiset ärsykkeet piiskaisivat tekemään jotain koko ajan, niin joskus on parempi vain levätä.

Aikanaan voimat kyllä palaavat.

Elämä ei ole jatkuvaa sätkimistä, eikä koko ajan tarvitse säntäillä eteen heitetyn virikkeen oikusta. 

Voi olla vain ja antaa ajan virrata. 

Se kulkee samaa vauhtia ilman apuakin.

Mielestäni niin hyvä fyysinen kunto kuin mahdollista, on aina paras lähtökohta.

Myös dystonian oireiden sietämisessä. 

Tavoitteet on kuitenkin asetettava oman terveyden ja voimien mukaan. 

Usein jo kevyt liikunta auttaa jaksamaan, jos ei sillä hetkellä enempään pysty tai jaksa.

On kysyttävä itseltään, onko voimavaroja vai pitäisikö niitä kerätä. 

On luotettava, että keho tietää ja vastaa.

Miten yleensä jaksaa kuntoilla, jos on nukkunut vähän ja levottomasti. 

Heräilee yöllä, valvoo ja uupuu, mutta ei saa levättyä. 

Kaikki voimat menevät päivästä selviämiseen.

Sellaisina päivinä voi vain lepäillä ja antaa itselleen luvan rentoutua.

Jos jaksaa voi tehdä jotain mistä pitää. 

Minä laitan jotain hyvää ruokaa, luen paperille painettua kirjaa, jonka sivut rapisevat kääntäessä.

Olen voinut lukea sen jo moneen kertaan, mutta aina sieltä löytyy jotain uutta.

Toisinaan nukahdan luettuani tai kuuntelen musiikkia, olen vain. 

Luonto on myös aina iso voimaannuttaja. Luonnossa voi liikkua niin monella tavalla ilman mitään tavoitteita. 

Voi vain hortoilla ja antaa luonnon viedä huomion pois itsensä ja dystonian oireiden tarkkailusta. 

Luonto on täynnä virikkeitä, joita voi katsella ja kokea.

Otan mukaan myös tavallisen, pelkkään kuvaamiseen sopivan kameran ja kuvailen luonnosta jotain, mikä koskettaa. 

Sillä tavoin kokee unohtumattomia hetkiä, vaikka jossain rantakumpareella istuessa. 

Kuvien kautta voi hetkiä elää uudelleen ja kirjoittaa niistä.

Dystoniasta ja sen oireista huolimatta elämä on ihanaa ja monia mahdollisuuksia täynnä.

Voi käyttää mielikuvitusta ja luoda itselleen sopivan tavan parantaa kuntoa.

Ei sen tarvitse olla suorittamista. 

Pelkkä luonnon hidas, hiljainen tarkkailu antaa sisäisen levon ja rentouden.

Minä vierastan kaikkia kaavamaisia tapoja, joissa samaa asiaa toistetaan loputtomiin. 

En voi sille mitään, se ei sovi luonteeseeni. 

Siitä syystä en ole pystynyt tekemään toistuvia vastaliikkeitä, joista on kerrottu olevan apua.

Minulle sopii paremmin kehon ja mielen kuuntelu, sisäinen viestintä; mikä on päivän vire.

Etenen sillä tavoin, omaa tahtiani, olen tehnyt niin dystoniaan sairastumisesta lähtien.

Välillä yritin seurata ohjeita joita sain vastaliikkeistä, mutta en jaksanut loputtomia toistoja.

Palasin omaan tapaani kuntoilla.

Olen huomannut sen toimivan parhaiten.

Tiedän, että toiset jaksavat tehdä vastaliikkeitä, toistaen toistoja lukemattomia kertoja.

He saavat apua niistä ja se on hieno asia.

Ihminen on luotu liikkumaan ja halu siihen tulee sisältäpäin.

Jokainen syy liikkua on hyvä syy, eikä mitään rimaa tarvitse ylittää.

Kaikki mikä mieltä ja kehoa vahvistaa on hyvää liikuntaa.

Auttaa jaksamaan ja sietämään dystonian oireita.

torvinenharry@gmail.com