 |
| Maalaus Marja Kesti-Torvinen© |
On varhainen aamu,
hiljalleen yltyvä lumisade.
Kevättalvi etenee omaa tahtiaan.
Myös ihminen elää niin,
elämä kulkee tavallaan.
Ihminen on elävä kirja,
jota ei pysty oikolukemaan,
poistamaan virheitä,
ennen julkaisua.
Edes pilkkuvirheitä.
 |
| Maalaus Marja Kesti-Torvinen© |
Jokainen hetki on uusi ja ennen kokematon.
Joskus täynnä pieniä ja suuria virheitä.
On uskallettava elää virheellisenä,
marginaalissa, joskus syrjässäkin.
Toinen hyväksyy vajavuutensa,
menee eteenpäin.
Odottaa ajan muuttuvan.
Ja kääntyyhän se,
joskus vääntyy nurinniskoin.
Joku jää virheitä murehtimaan,
ei pääse yli.
Ihmisen tarina on usein rosoinen matka.
Matka, joka kuljetaan epäonnistumisten kautta.
Elämän käsikirjoitusta ei ole.
On vain häviäviä hetkiä,
pieniä mahdollisuuksia.
Valintoja ja niiden seurauksia.
Kovat sanat osuvat herkkiin,
jäävät kytemään.
Sanoja kipinöi elämän kilparadoilta.
Niistä kipinöistä voi syttyä tuli.
Tuli, joka palaa sydämessä,
savuaa silmiin.
Kirvelee kyyneliin.
Moni kantaa niitä kovia sanoja.
Sydämeen osuneita.
Ei osaa sammuttaa,
vaikka ne vievät elämänilon.
Pääsisi vapaaksi antamalla anteeksi.
Pyytää on helpompi kuin antaa.
Myös anteeksi.
Aina.
Elävä kirja kirjoitetaan uudelleen,
joka päivä.
Joka päivä on uusi tarina,
uusi alku.
Paras tarina on oma elämä
omana itsenä.
Elävänä kirjana.
Kirjoitettuna vääntyneillä sanoilla.
On suuri vapauden tunne ja kokemus,
kun antaa anteeksi ja päästää irti.
Elämän virta vie katkeruuden.
Antaa sen mennä.
On vapautta aloittaa alusta.
Joka päivä saa tehdä niin.
Tavallisen päivän tarina muuttuu.
Siitä tulee ainutkertainen.
Oma tarina.
Enää ei tarvitse elää vanavedessä.
Mukautua muottiin.
On oman tarinansa päähenkilö.
Herkkyydessään voimakas.
 |
| torvinenharry@gmail.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti