 |
| Maalaus Marja Kesti-Torvinen© |
Matka jatkuu ja elämä kulkee eteenpäin.
Ei kysele, jaksatko vielä tällä tavalla.
Voi muuttaa jotain ja pystyykin joskus.
Useimmiten liukuu takaisin entiseen.
Tuttua uomaa on helpointa jatkaa.
Muutos on matka kipukynnyksen yli.
Luen tai kuuntelen mieluusti erilaisten ihmisten elämäntarinoita.
Eniten kiinnostavat tarinat, jotka löytyvät elämän katveesta.
Niitä löytää kirjoina ja lehtijuttuina, toisinaan kuulee kohdatessa.
Näkymättömät, ohitetut ja syrjäytetyt, kiusatut ja aktiivisesti unohdetut.
Ne tarinat eivät ole aina kansissa tai kirjapalveluissa ääneen luettuina.
Ihmisten tarinat, jotka pyyhitään yli ja siirretään marginaaliin.
Niissä on se, mikä monista muista puuttuu.
Aidot, rosoiset tarinat.
Elämän omat tarinat kulkevat siellä, missä kukaan ei niitä kuule, eikä pysty mitätöimään.
Kerrotussa tarinassa voi oma ääni olla tuntematon tai vieras, kuulostaa oudolta.
Liian pieneltä kerrottavaksi suurten rinnalla.
Omat ajatukset, koetut ja tapahtuneet, löytävät uuden muodon kerrottuna ja kirjoitettuna.
Suuri kitistyy kirjainten kokoon, muuttuu ja asettuu jonoksi, sanojen osiksi, jatkoksi.
Pieni kasvaa ja nousee yhteensopivaksi suurten kanssa, muuttuu osaksi tarinaa.
Elämän omaa tarinaa.
 |
| torvinenharry@gmail.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti