ELÄMÄNMAKUINEN TIETOKIRJA AIVOISTA

Aivot ja paranemisen ihme. Kirjoittanut Norman Doidge. Kustantaja Viisas elämä

Viisisataa sivua tieteellistä tekstiä aivoista, niiden kyvystä hoitaa ja parantaa erilaisia sairauksia sekä toimintahäiriöitä. 

Näin aprikoin, kun kirjan tietoja katsoin miettien jaksanko lukea sitä. Aihe tuntui mielenkiintoiselta, joten päätin kokeilla.

Onneksi kokeilin, sillä kirjan läpeensä inhimillinen kerronta lukuisine elämäntarinoineen tempaisi mukaansa nopeasti.

Otin kirjan lukuun erään lukijani suosituksesta. Hänen mielestään tässä kirjassa voisi olla asiaa, joka koskettaa myös dystoniaa sairastavia. 

Huomasin kirjaston tietokannasta sen olevan lähes useimmiten lainassa ja varauksiakin oli runsaasti, joten teos meni tilaukseen.

Rovaniemen kaupunginkirjastosta sain lopulta oman kirjani ja huokaisten puristin päätalomaista järkälettä käsissäni. Tässähän kesä kuluukin, ajattelin.

Kävin alkuun läpi kirjan lukuja ja huomasin, ettei vertaus Kalle Päätaloon ollut ihan metsään mennyt. Mielenkiintoni heräsi.

Norman Doidgen tietokirja sisältää mittavan määrän koskettavia ja jännittäviäkin tositarinoita ihmisistä, jotka ovat elämässään käyneet läpi vakavia sairauksia.

Sairauksia, joiden nimetkin, ne jotka tiedän, kertovat miten vaikeita oireita ne voivat aiheuttaa. Monet kirjan tapauksista ovat sellaisia, etten vastaavista ole ennen lukenut.

Dystoniaa kirja ei kovinkaan paljoa käsittele, oikeastaan nimeksi vain mainitsee parissa otteessa. 

Tuttua juttua pienen ryhmän sairaudelle, siitä huolimatta, että myös dystonia on aivosairaus. 

On sovellettava niitä asioita, jotka löytää tähän sairauteen sopivaksi avuksi.

Kirjan takakannessa kerrotaan sisällöstä sillä tavoin, että se herättää jo mielenkiinnon. 

Tuntuu jopa uskomattomalta, että niin vaikeisiin aivosairauksiin ja -vammoihin voisi saada merkittävää apua tai peräti parantua kirjan kuvaamalla tavalla.

Lisäksi kirjan esittelyssä luvataan, että jokainen voi parantaa omaa aivoterveyttään ja vähentää riskiään sairastua dementiaan. 

Kirjassa esitelläänkin osaa hoitotavoista sillä tavoin, että niitä voi itsekin kokeilla kotona.

Näin kirjoittaa kirjailija Norman Doidge, joka on koulutukseltaan psykiatri ja psykoanalyytikko.

Kirjan avattuani huomasin pian, että kerronta imaisi mukaansa. Mielenkiintoni kasvoi huomatessani, että Doidge on kirjailija, joka osaa ottaa lukijan mukaansa. 

Heti ensimmäinen luku, joka kertoo pitkittyneestä kivusta kärsineestä lääkäristä, paljastaa, ettei kirja tule jäämään kesken, vaikka tunnustan olevani hidas lukija. 

Minulla on tapana jäädä pohtimaan jotain kohtaa tai sitten unohtua ihailemaan hienosti kuvattua tilannetta, sanoja tai lauseita. 

Olen karttalukija, jonka mieleen muodostuu kuva tai maisema reitistä, missä teksti kuljettaa. 

Kesken jääneeseen kohtaan palaan kuin polun mutkaan tai risteykseen, tekstiin joka lukiessa avautui vaikuttavana maisemana.

Kirjan toinen luku kertoo miehestä, joka sairastaa Parkinsonin tautia, mutta on pystynyt kukistamaan sairauden oireita kävelemällä rivakkaan tahtiin hurjia määriä. 

Liikunnan kerrotaan auttavan myös moniin muihin rappeuttaviin sairauksiin ja ehkäisevän jopa dementiaa. 

Miehen nimi on John Pepper ja hänen tarinansa on kirjan arvoinen, onhan Pepper kirjoittanut itsekin oman elämänkerran.

Lukujen ja lukemisen mukana kirjan henkilögalleria ja elämäntarinat tuovat aina uuden inhimillisen näkökulman johonkin vakavaan sairauteen. 

Sairaudet ovat niin vaikeita, etteivät potilaita hoitavat lääkärit anna juuri toivoa toipumisesta.

Jostain löytyy kuitenkin auttaja, jonka hoidot toimivat ällistyttävällä tavalla. 

Aivojen ei aikaisemmin uskottu voivan korjata itseään tai kykenevän palauttamaan menetettyjä toimintoja. 

Kirjan mukana kulkeva lukija saa huomata, että aivot osaavat parantaa itseään ja kohentaa merkittävästi omaa toimintaansa.

”Aivot ja paranemisen ihme - Neuroplastisuuden mahdollisuudet” on erittäin mielenkiintoisesti kirjoitettu kirja täynnä eläviä, aitoja esimerkkejä. 

Luin kirjan harkiten ja ajatuksella, otin lainalle lisäaikaakin, koska en halunnut menettää mitään kirjan annista. 

En löytänyt paljoa täysin uutta omaa sairauttani, servikaalista dystoniaa koskevaa, koska olen tämän lukemani jo sisäistänyt lähes sairauden alkuajoista. 

Liikunta on kuulunut omaan selviytymispakettiini alusta lähtien, kuten lukeminen, kirjoittaminen, musiikki ja avoin mieli uusille ideoille.

Eniten sain kirjasta irti ihmiskohtaloista, joihin oli helppo samaistua. 

PONS ELI AIVOSILTA

PoNS-laite, josta yksi kirjan luku kertoo, on mielenkiintoinen, eikä vähiten sen vuoksi, että sen yhteydessä mainitaan myös dystonia. 

Laite on tikkuaskin kokoinen ja sen suuhun laitettava osa purukumipalaa hieman suurempi. Laite kuulostaa siis toiminnaltaan hieman samankaltaiselta kuin dbs-laite eli aivostimulaattori.

PoNS on kannettava neuromodulaation stimuloija, joka stimuloi aivoja sähköisesti kielen kautta, moduloiden ja korjaten hermosolujen aktivoitumista. 

Kirjassa kerrotaan, että kieli on oikotie ihmisen aivoihin ja siitä syystä laitteen stimulointi kohdistetaan kieleen.

Laitteen avulla apua saa kirjassa muunmuassa aivoverenkiertohäiriöstä kärsivä, MS-tautia sekä Parkinsonin tautia sairastava.

Mielenkiintoinen laite, mutta kirjassa ei kerrota millä tavoin sen avulla voi hoitaa dystoniaa. Vaikka dystonia mainitaan yhtenä sairautena, johon laite voisi tuoda apua.

Kaikki dystoniaan liittyvät merkittävät hoidot on tietääkseni kuitenkin löydetty jonkin isomman väestöryhmän sairauksien hoitojen yhteydessä.

Kenties myös tässä tapauksessa käy niin ja ainakin jokin dystonian muoto saa apua näistä kirjan kertomista hoidoista.

Jäin vaikutelmaan, että jollain tavoin kirjan sanomassa lääketiede on palaamassa takaisin kotiin. Takaisin juurilleen, sairaiden ja kärsivien luo, parantamaan ihmisessä olevia omia parantumisen edellytyksiä. 

Pääosin lääkehoitoon ja kirurgiaan perustuva lääketiede on kulkemassa kohti potilaan oman sisäisen paranemisen merkityksen lisäämistä. 

Ongelmista suurin tuntuu olevan se, että kirjan kertomat parantavat hoidot eivät juurikaan tuota vastaavaa taloudellista voittoa.

Ainakaan sellaisia rahamääriä kuin lääkkeet ja muut nykyisin vallalla olevat hoidot. 

Toivoa silti sopii, että jossain vaiheessa, edes oheishoitoina meille tarjottaisiin myös vaihtoehtoisia, esimerkiksi kirjassa kuvattuja hoitomuotoja.

Mielenkiintoinen ja värikäs kirja, luettavuudeltaan kuin jännitysromaani, mutta sisältää tavalliselle lukijalle paljon uutta tietoa.

torvinenharry@gmail.com