ELÄMÄN OMA TARINA

Maalaus Marja Kesti-Torvinen©

Matka jatkuu ja elämä kulkee eteenpäin.

Ei kysele, jaksatko vielä tällä tavalla. 

Voi muuttaa jotain ja pystyykin joskus.

Useimmiten liukuu takaisin entiseen. 

Tuttua uomaa on helpointa jatkaa.

Muutos on matka kipukynnyksen yli. 

Luen tai kuuntelen mieluusti erilaisten ihmisten elämäntarinoita.

Eniten kiinnostavat tarinat, jotka löytyvät elämän katveesta. 

Niitä löytää kirjoina ja lehtijuttuina, toisinaan kuulee kohdatessa.

Näkymättömät, ohitetut ja syrjäytetyt, kiusatut ja aktiivisesti unohdetut.

Ne tarinat eivät ole aina kansissa tai kirjapalveluissa ääneen luettuina.

Ihmisten tarinat, jotka pyyhitään yli ja siirretään marginaaliin.

Niissä on se, mikä monista muista puuttuu. 

Aidot, rosoiset tarinat.

Elämän omat tarinat kulkevat siellä, missä kukaan ei niitä kuule, eikä pysty mitätöimään.

Kerrotussa tarinassa voi oma ääni olla tuntematon tai vieras, kuulostaa oudolta.

Liian pieneltä kerrottavaksi suurten rinnalla.

Omat ajatukset, koetut ja tapahtuneet, löytävät uuden muodon kerrottuna ja kirjoitettuna.

Suuri kitistyy kirjainten kokoon, muuttuu ja asettuu jonoksi, sanojen osiksi, jatkoksi.

Pieni kasvaa ja nousee yhteensopivaksi suurten kanssa, muuttuu osaksi tarinaa.

Elämän omaa tarinaa.

torvinenharry@gmail.com

KIRJOITETTU VÄÄNTYNEILLÄ SANOILLA

 

Maalaus Marja Kesti-Torvinen©

On varhainen aamu,

hiljalleen yltyvä lumisade. 

Kevättalvi etenee omaa tahtiaan.

Myös ihminen elää niin,

elämä kulkee tavallaan. 

Ihminen on elävä kirja,

jota ei pysty oikolukemaan, 

poistamaan virheitä,

ennen julkaisua. 

Edes pilkkuvirheitä.

Maalaus Marja Kesti-Torvinen©

Jokainen hetki on uusi ja ennen kokematon.

Joskus täynnä pieniä ja suuria virheitä. 

On uskallettava elää virheellisenä, 

marginaalissa, joskus syrjässäkin.

Toinen hyväksyy vajavuutensa,

menee eteenpäin.

Odottaa ajan muuttuvan.

Ja kääntyyhän se, 

joskus vääntyy nurinniskoin.

Joku jää virheitä murehtimaan, 

ei pääse yli. 

Ihmisen tarina on usein rosoinen matka.

Matka, joka kuljetaan epäonnistumisten kautta.

Elämän käsikirjoitusta ei ole.

On vain häviäviä hetkiä, 

pieniä mahdollisuuksia.

Valintoja ja niiden seurauksia. 

Kovat sanat osuvat herkkiin, 

jäävät kytemään.

Sanoja kipinöi elämän kilparadoilta.

Niistä kipinöistä voi syttyä tuli.

Tuli, joka palaa sydämessä,

savuaa silmiin.

Kirvelee kyyneliin. 

Moni kantaa niitä kovia sanoja.

Sydämeen osuneita.

Ei osaa sammuttaa, 

vaikka ne vievät elämänilon.

Pääsisi vapaaksi antamalla anteeksi.

Pyytää on helpompi kuin antaa.

Myös anteeksi.

Aina.

Elävä kirja kirjoitetaan uudelleen, 

joka päivä.

Joka päivä on uusi tarina, 

uusi alku. 

Paras tarina on oma elämä

omana itsenä. 

Elävänä kirjana.

Kirjoitettuna vääntyneillä sanoilla.

On suuri vapauden tunne ja kokemus, 

kun antaa anteeksi ja päästää irti. 

Elämän virta vie katkeruuden.

Antaa sen mennä. 

On vapautta aloittaa alusta. 

Joka päivä saa tehdä niin. 

Tavallisen päivän tarina muuttuu.

Siitä tulee ainutkertainen.

Oma tarina. 

Enää ei tarvitse elää vanavedessä.

Mukautua muottiin. 

On oman tarinansa päähenkilö. 

Herkkyydessään voimakas.

torvinenharry@gmail.com