Uni
Neljältä herään uneen,
joka ei lopu koskaan.
Se vaikuttaa sarjalta,
tuntuu yllättävältä.
Leikkaa viimeisen kuvan.
Seestyneen tunnelman.
Sulkee tarinan oven.
Unen onnellisen.
Sopusointu
Merkillistä ja toisaalta luontevaa.
Elämä hakee toimivaa kohtaa.
Kuin ihmiseen olisi luotu sisäinen vaisto.
Kyky etsiä sopusointua.
Löytää tila,
jossa jaksaa.
Elämä
Elämä on sitkeä laji.
Luotu kestämään paljon.
Etsimään tapoja selvitä.
Löytää ne,
rikkoa kaava.
Päästää vapaaksi.
Antaa tilaa.
Elämälle.
Elämisen arvoiselle.
Hyvät puolet
Kaikessa on hyvät puolensa.
Myös siinä, että
liikuntakyky rajoittuu.
Keho ei enää tottele.
Ei päätä itse liikkeistä.
On kuitenkin olemassa.
Voi löytää erilaista.
Sellaista, mitä ennen.
Ei ehtinyt löytää.
Arvio
Ihmisen ymmärrys
ei aina riitä
toisen vaivoihin.
Oma elämä voi olla
niin taakoitettu.
Kaipaa oravanpyörää.
Vaikka halusi pois.
Ei näe tilanteen sisälle.
Näkee haluamansa.
Ja siksi.
Arvioi väärin.
Orja
Tapasin luontopolulla sattumalta kulkijan.
Hän kertoi olleensa
kerran elämässään
hyvin vauras.
Nosti suurta palkkaa
omisti kaiken sen,
mitä oli halunnut.
Työtehtävät kuitenkin
stressiä ja kuormia.
Ne uuvuttivat.
Imivät sisältä,
jättivät kuoren.
Kaikki se,
mikä ulospäin
näytti eheältä.
Olikin haurasta kulissia.
Hän koki olevansa.
Vain orja.
Näemme sen
Kulkija kertoi ajatelleensa.
Saisipa olla hetken vapaa.
Syrjäytynyt ja työtön.
Vapaana tästä paineesta.
Ainaisesta kiireestä.
Elämä kuuli toiveet.
Käänsi kohtalon.
Hän menetti omaisuutensa.
Lopulta sairastui.
Silloin ymmärsi
syrjäytyneen elämän.
Koki ja näki sisältä.
Ei käsittänyt ennen.
Terveys on sairaalle muisto.
Sellaisia me useimmat olemme.
Näemme sen.
Mikä itseltä puuttuu.
Matkamuisto
Elämä lainasi,
sairaus palautti.
Näytti sen.
Ajan lainauksen.
Luuli omistajaksi,
luonnehti terveeksi.
Huomasi erehdyksen.
Sairaus näytti sen.
Rajallisen ajan
luonnollisen tilan.
Terveys on muistoissa.
Kuin valokuva albumissa.
Ajalta.
Muistona matkalta.
 |
| Maalaus Marja Kesti-Torvinen© |
 |
| torvinenharry@gmail.com |
2 kommenttia:
Pienet sanat - isot ajatukset. Sitä runosi ovat. Runoistasi pysyy aistimaan elämän ainutkertaisuuden. Kun pintaa vähän raaputtaa tai kun elämä tekee kolhujaan, paljastuu ihmisestä jotain todellista. Jos hyvälle ystävälle pitäisi toivoa jotain, niin olisiko julmaa toivoa sopivassa suhteessa kolhuja ja toisaalta voimia päihittää ne? Sekä tietenkin rakkautta sen laajimmassa merkityksessä. Sinä olet kolhusi jo sairauden myötä saanut, eli en niitä sinulle lisää enää soisi. Mutta tarjotkoon elämä sinulle paljon kaikkea merkityksellistä ja syvää. Hienoa, että jaat ajatuksiasi ja tuntemuksiasi muille. Kaunista syksyn jatkoa!
Hei Weltsu!
Lämmin kiitos blogin kommentoinnista.
Niin se on, elämä kokeilee ja koettelee omalla tavallaan meitä.
Mitä tapahtuu on kuin kysymys, johon me vastaamme. Kenties sitä vastausta myös jollain tavoin odotetaan.
Toisinaan ja joillekin se kysymys tuntuu liian ankaralta. Omien kysymysten edessä voi olla kiitollinen, että saa vielä pohdiskella ja kirjoitella ajatuksiaan.
Ajatuksien virta vaatii sitä, että ne saavat tilaa ja vapautta löytää uomansa.
Hienoa, että toit omat ajatuksesi tänne.
-harry
Lähetä kommentti