Pienet tuikut lepattavat, mutta enkelit eivät liiku.
Ylhäällä, kellon päällimmäinen enkeli on taipunut ajan oloon kenolleen.
Välillä suoristin sen, mutta enkeli vääntyi pian takaisin vinoon.
Siinä se odottaa vauhtia, vääntyneessä asennossaan, torvi kädessä.
ENKELI KENOSSA
Enkelikello ei kuitenkaan liiku. Ei pyöri, vaikka tuikut palavat ja luovat kaikki edellytykset liikkeelle.
Enkelikelloni on oikukas. Sopiva minulle. Toimii silloin kuin huvittaa.
Pyörii hetken kun tuikut sytyttää ja pysähtyy kun ei huvita pyöriä.
On siinä seisahtuneena hiljaa pitkään, odottaa kuin uhmaten aikaa ja pilkaten liekkien kuumuutta.
Pyörähtää sitten yllättäen liikkeelle ja aloittaa hitaan tanssin.
Toisinaan se ottaa kirin ja pyörii vinhaa vauhtia kuin hurmiossa.
Pääenkeli keikkuu heilahdellen ylhäällä, nytkähtelee kuin karusellissa.
Jotenkin se näyttää kenossa pyöriessään niin inhimilliseltä, vajavaiselta ja sopimattomaman sopivalta.
Minulle sopivalta enkeliltä.
Minä todella pidän tästä omapäisestä enkelikellostani.
KILISEVÄ ENKELIKELLO
Onneksi niissä ei ole enää metallisia tikkuja, niitä jotka ennen roikkuivat enkelien jaloista, kilahtivat tiukuun joka pyörähdyksellä.
Tämä oikukas enkelikelloni on nykyajan hiljennetty versio.
Olihan siinä äänessä myös joulun taikaa ja odotusta.
Enkelikello otettiin siihen aikaan esille vain jouluna.
Loppiaisen aikoihin se purettiin osiin, pakattiin laatikkoon ja vietiin kuusenkoristeiden mukana vintille.
ENKELIKELLO PYSÄHTYY
Tästä nykyisestä, oikukkaasta ja omapäisestä enkelikellostani pidän paljon.
Minulle se on kuin vertauskuva elämästä.
Elämä on yhtä arvaamatonta ja oikukasta kuin enkelikelloni.
Mikään ei täällä ole täydellistä. Mikään ei toimi niin kuin odottaa.
Ei, vaikka kaikki tekisi mielestään oikein ja harkiten. Elämä yllättää aina.
Hetken kaikki sujuu kuin enkelikellon tanssi, sitten aika vain pysähtyy.
Kenolleen vääntynyt päällimmäinen enkeli odottaa, kuin ihmetellen.
Se on valmis jatkamaan, mutta mitään ei tapahdu.
Miksi enkelikello ei enää pyöri.
Miksi elämän enkelikellot pysähtyvät.
Seisahtuvat, vaikka kaiken piti olla kohdallaan.
Kaikki tehtiin oikein ja ohjeiden mukaan.
Ei aina täydellisesti ja virheettä. Ei aina onnistuttu kaikessa.
Oltiin vajavaisia ja epätäydellisiä.
Oltiin inhimillisiä.
Parhaansa teki ja yritti. Kokosi kaikki oikein ja sytytti tuikut.
Enkelikello lähtikin hyvään vauhtiin.
Sitä oli ilo seurata.
Kunnes se pysähtyi.
Nyt se on hiljaa paikallaan.
Aika on loppunut enkelikellosta.
Kaikelle ei ole selitystä.
On vain annettava olla sen, mille ei mitään voi.
AINA JOKU VALVOO
Toisinaan tapahtuu jotain yllättävää.
Jostain tulee ilmavirta ja enkelikello pyörii taas.
Minun enkelikelloni toimii silloin kun itse haluaa.
Oikukas enkelikelloni.
Elämän enkelikello ei aina pyöri niin kuin toivoisi.
Toisinaan se vain pysähtyy. Seisahtuu juuri silloin kuin kaiken piti olla kunnossa.
Mitä siinä tapahtui. Mikä pysäytti ajan?
Mikä sai sen pienen enkelin vääntymään kenoon.
Olihan se siinä kauneimmalla paikalla, kaikkien silmissä koristeena.
Olen usein pohtinut sitä.
On niin paljon asioita, jotka eivät toimi niin kuin pitäisi.
On vain nöyrästi otettava vastaan se mille ei mitään voi.
On väännyttävä kun sairaus vääntää.
On herättävä aamuyöllä, kun uni ei tule.
On siedettävä ja kestettävä.
On aina joku, jolla on vielä vaikeampaa. Vielä ankarampi sairaus.
On toinen ihminen, lähimmäinen, joka valvoo jossain tuskissaan.
Pelkää ja itkee yksin, lähimmäinen, jonka enkelikello on pysähtynyt.
Minun sydämeni on usein siellä, missä enkelikello ei pyöri, tai toimii kun huvittaa, on oikukas kuin elämä itse.
Olen virittynyt sille taajuudelle. En voi sille mitään.
Tämä maailma on niin usein surujen sammio, jossa ilo kuplii vain hetken pinnassa.
Elämän ilmavirta saa toisinaan vallan ja silloin ilo täyttää sydämen.
On onnen hetkiä, kun saa tanssia ilosta.
On riemukkaita asioita, jotka saavat mielen vapautumaan.
On ilon aikoja ja silloin on annettava hyvän tuulen viedä.
Silloin enkelikello pyörii ja enkelit tanssivat kuin lumottuna.
Oikukas enkelikelloni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti