”Kiitos! Kirja tuli. En ole sitä ehtinyt kuin selailemaan, mutta jo nyt on kyynel silmässä. Kirjan tärkeydestä, matkasi D:n kanssa ja "vertaistuesta" on tullut minullekin iso asia.”
Näin kirjoittaa eräs TUNTEMATON DYSTONIA kirjan lukija. Lämmin kiitos.
On koskettavaa huomata, miten elämässä on paljon kohtaustilanteita, joissa kuljemme samankaltaisten tilanteiden kautta.
Kuitenkin vain herkällä sydämellä tai samankaltaisen tilanteen herättämänä havahdumme niihin.
Tunnistamme silloin kosketuspinnan ja huomaamme vertaisuuden.
Niistä tilanteista varmasti syntyy se tietoisuus, joka auttaa meitä jaksamaan.
Olemme aina kohtaava vertaisia, jos sydämemme on auki tai herkkä kuulemaan.
Havaitsee hiljaiset askeleet jonkun toisen samankaltaista läpikäyvän.
Voi olla, että niissä kohtaamisissa on se, mitä me tarvitsemme tällä rankalla sairauden matkalla.
TUNTEMATON DYSTONIA LUKIJAKIRJEITÄ:
Kiitos Harri kirjastasi meidän kaikkien dystoniaa sairastavien puolesta.
Ensimmäinen dystoniasta kertova kotimainen kirja - kuinka merkittävän äärellä ollaankaan!
Sairastumiseni jälkeen vei pari vuotta ennenkuin joku neurologi otti dystonian puheeksi.
Olin jo menettänyt aiemman yrittäjäurani vaatiman hienomotoriikan ennenkuin asiat loksahtivat kohdilleen.
Harvinainen sairaus ja yli kymmenen vuotta sitten siitä saatava tieto oli hajanaista.
Mutta löysin netistä Harzurun -nimimerkin kirjoituksia, joita luin uudelleen ja uudelleen.
Kirjoitusten takana oli Harry. Ajattelen, että hänestä tuli minulle etä-vertaistuki, vaikkemme edes tunteneet.
Pikkuhiljaa eri yhteyksien kautta meistä tuli face-kavereita, minusta blogin aktiivinen seuraaja ja olen kiitollisena seurannut Harryn avointa kuvausta sairaudestaan. Vertaistukea parhaimmillaan.
Kirja on meille sairastaville tärkeä. Omakohtainen kertomus on kauniisti kirjoitettu ja kuvitettu, koskettava kertomus vääntyneestä elämästä.
Käyn kolmen kuukauden välein hoidoissa, niinkuin moni muu Dystoniaa sairastava.
Olisiko ideaa että veisin vastaanotolle pienen mainoksen kirjasta, moni muukin voisi viedä eri puolilla Suomea?
Jospa sitä kautta joku muukin sairastunut saisi yhtä paljon voimaa etäisestä vertaistuesta, pelkästään jo kirjaa lukemalla?
Kiitos vielä Harry. Tietämättäsi olet auttanut luultavasti enemmän kuin ymmärrät.”
Toinen lukijakirje:
”Tänään sain kirjasi, en ole vielä avannut sitä saatesanat oli niin koskettavat ja ajatuksia herättävät, että voin jo kuvitella miten suurella sydämellä se on kirjoitettu.
Kiitos, että olet jaksanut pukea sanoiksi tämän niin "kiltin" kanssakulkijan, jolle ainakaan itse en osaa olla vastavuoroisesti kiltti.
Parin vuoden päästä tulee Dg:stä 20-vuotta. Mutta niin kun saatteessa sanoit tunnen aivan samoin ja tiedän, että tämä on kulkenut mukanani aina.
Innolla alan kirjaa lukemaan.”
Hienoa lukijani, että kirjoitat ajatuksia kirjasta.
Näissä kirjeissä on ehkä se kaikkein aidoin hetki.
Kiitos vertaistuesta, jota myös minä kirjoittajana olen saanut.
 |
| torvinenharry@gmail.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti