ELÄMÄN NISKALENKKI - DYSTONIAN ARVOITUS

Dystonia ja sen synty on vielä pääosin tuntematon. 

Kerran sen ratkeaa ja dystonian salaisuus avautuu. 

Siihen asti me pohdimme syitä sairauden syntyyn.

Mikä elämää hankaloittavan sairauden aiheuttaa?

Leikki, kisailu ja pelailu päätyi lopuksi painiksi.

Kaverini oli vahvempi ja olin kohta niskalenkissä. 

Jostain syystä hän ei halunnut otteen saatuaan lopettaa.

Ei, vaikka yritin sanoa, etten saa henkeä. 

Raju leikki jatkui ja ote niskoissani kiristyi kuin ruuvipuristimessa. 

Tunsin kuinka niskani jännittyi äärimmäisen kireälle.

Ymmärsin, että niskanikamat ovat murtumassa. 

Kaverini oli voimien tunnossa eikä käsittänyt tilanteen vakavuutta. 

”Armoa”.

Sain kähistyä lopetuspyynnön. 

Sitten silmissäni sumeni. 

Havahduin kerhohuoneen lattialta yksin ja liikkumatta. 

Vähitellen tajusin missä olen ja katsoin ylös. 

Pienestä ikkunaruudusta valo kulki viiruna pingispöydän yli kasvoilleni.

Kokeilin käsiäni ja yksi kerrallaan kaikkia jäseniä. 

Helpotus kulki lävitseni kuin sähkövirta.

En ollut halvaantunut, niskani eivät sittenkään murtuneet. 

Tajusin, että leikki isomman ja vahvemman kaverin kanssa oli vähällä päättyä ikävästi. 

Hän oli poistunut paikalta.

Tuossa hetkessä leikki muuttui niskalenkiksi.

Leikiksi, joka oli muuttaa kaiken. 

Kokemuksesta ei koskaan enää puhuttu, se unohtui nopeasti.

Siinä iässä elämä kohisee kuin koski. 

Taakse jäävät pian rajutkin leikit.

Unohtuvat, koska elämä jatkuu.

Eteenpäin on mentävä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Jostain syystä tuo muisto on vuosien myötä alkanut palata ajatuksiini.

Kuin pitkä varjo menneisyydestä. 

Uni on virta, joka kohottaa joskus unohtuneita, mielen pohjaan painuneita muistojen juurakoita. 

Toisinaan ne nousevat pintaan ja yllättäen huomaa tarttuneensa kiinni. 

Väkisin ne kiskovat veden alle ja painavat syvyyksiin. 

Unen virtaan kuin unohduksen sumeaan hämärään.

Herään siihen kohtaan, missä ei ole enää voimia vastustaa.

Juurakon ruhjova voima ja veden painava pyörre imee syvyyksiin. 

On pakko herätä, muuta toivoa ei ole.

On aamuvarhainen ja hetki ennen kuin katuvalot syttyvät. 

Niskani ovat kipeät.

Ajattelen sen johtuvan unesta ja hellittävän, jos nousen ylös. 

Kävelen hämärässä ja mietin unta. 

Muistan hetken ja villin leikin, joka oli vähällä muuttua viimeiseksi. 

Pohdin syytä, miksi se on yhä useammin alkanut palata ajatuksiini. 

Joskus ne palaavat, menneisyyden haamut. 

Olen toisinaan miettinyt, johtuuko dystoniani tuosta hetkestä. 

Aiheuttiko niskojen murtumista lähellä ollut tilanne jotain.

Vaurioita, jotka puhkesivat myöhemmin. 

Dystonia on aivosairaus, joka syntyy pään sisällä.

Tumakkeessa, joka ohjaa kaikkia tahdonalaisia liikkeitä. 

Tai jossain toisaalla aivoissa.

Kohdassa, joka vaikuttaa tuohon tumakkeeseen. 

Dystonia ja sen synty on vielä tuntematon. 

Kerran sen kuitenkin ratkeaa. 

Dystonian salaisuus avautuu. 

Siihen asti me pohdimme syitä sairauden syntyyn.

Mikä tämän elämää hankaloittavan sairauden aiheuttaa?

Monia päätelmiä ja arvailuja olen vuosien varrella kuullut, lukenut ja itsekin kehitellyt. 

Usein dystonia alkaa yllättäen kuin hiipimällä.

Pää kääntyy johonkin suuntaan itsestään, tulee nykäyksiä, vapinaa, kouristuksia tai muita pakkoliikkeitä.

Useimmat lähtevät lääkäriin ja parhaassa tapauksessa saavat diagnoosin kohtuullisessa ajassa.

Usein kuitenkin diagnoosin saamiseen kuluu pitkä aika ja useita lääkärissä käyntejä.

On myös olemassa selkeitä syitä dystonian puhkeamiseen, esimerkiksi muusikon dystonia.

Sen kerrotaan aiheutuvan soittamisen lisäksi ankarasta harjoittelusta, loputtomista toistoista. 

Aiheuttavatko ne aivoissa jonkin muutoksen, kuin luupin tietokoneessa. Ennen sanottiin, että levy on jäänyt päälle. Särö LP-levyssä aiheutti luupin.

Kenties joku särö elämässä aiheuttaa dystonian.

Tunsin kerran erään muusikon, joka on jo poistunut ajasta. Hän oli huippulahjakas akustisen kitaran soittaja, joka nuorena harjoitteli äärimmäisyyteen asti.

Hänen soittouransa loppui, koska yksi sormi alkoi oirehtia soittoa häiriten. 

Näin jälkeenpäin, kun muistelen hänen kertomaansa, pohdin, oliko kyseessä muusikon dystonia.

Silloin en arvannut tällaista sairautta olevankaan.

Ei tuo soittajakaan osannut sanoa mistä huippumuusikon uran päättänyt oire johtui.

Tietokoneen voi käynnistää uudelleen ja parhaassa tapauksessa kone on entisellään.

Miten ihmisen, dystoniaa sairastavan, pakkoliikkeiden kiusaaman saisi buutattua. 

Käynnistettyä uudelleen ja poistettua väännöt, vapinat ja nykimiset. 

Jotain selkeää yhteyttä ulkoisilla tapahtumilla näihin aivojen sisäisiin toimintoihin voi kuitenkin olla. 

Yksi syy on joillakin ollut yli voimien kasvanut stressi ja paine työelämässä.

Tai jossain muussa elämän merkittävässä osassa. 

Traumaattinen kokemus voi myös vaikuttaa dystonian oireiden alkamiseen.

Myös työpaikkakiusaamisen aiheuttamien paineiden ja loputtoman tuskan jälkeen on tapahtunut sairastumisia. 

Kiusaaminen on vienyt umpikujaan, ottanut niskalenkin elämästä. 

Näitä tapauksia tiedän ja olen kuullut useita.

Ihmisen aivot yrittävät käsitellä koettua ja jossain siellä tuntemattomassa tapahtuu parantumaton muutos. 

Dystonia eli häiriö lihasten toiminnassa, pakkoliikkeet ja väännöt ovat ehkä aivojen hälytyshuuto.

Viimeinen varoitus tilanteessa, jota ihminen ei enää hallitse. 

Tai sitten kaikki edellä kuvatut asiat ja tilanteet ovat kuin painikkeita.

Kytkimiä, jotka käynnistävät jonkin olemassa olevan mahdollisuuden. 

Voi olla, että dystonia kulkee monenkin mukana. 

Dystonian puhkeamiseen vaaditaan joskus elämässä tapahtuvia asioita.

Jotain, mikä käynnistää tämän oudon sairauden, aivojen liikesäätelyn häiriön. 

Toisinaan sairaus tuntuu ilmestyvän kuin tyhjästä, eikä sen synnylle ole löytyä syytä.

Ei se silti merkitse, ettei sitä olisi.

Aikanaan kaikki selviää. 

Ihmisaivot ovat elämän suuri arvoitus.

Myös tutkijoille yhä suurin mysteeri tässä maailmassa.

torvinenharry@gmail.com