lauantai 12. marraskuuta 2022

AIVOKIRURGIN MATKASSA LEIKKAUSSALIN ARJESSA


 

Juha Hernesniemen muistelmat on hyvässä mielessä vanhan ajan elämäntarina ja lähes päätalomainen työn kuvaus aivokirurgin ammatista. Aivokirurgi Hernesniemi ottaa lukijan mukaansa, vie leikkaussaliin ja näyttää millaista arkea siellä eletään. Leikkauksen vaiheittainen kerronta on niin tarkkaa ja jokaisen vaiheen esitys täsmällistä, että mukanaolon tuntu on käsin kosketeltava. Jännite siitä, miten leikkaus onnistuu, raja huikean onnistumisen ja lopullisen menetyksen välillä on kuin nuoralla kävelyä.

Hernesniemi tuo kuvailuihin mukaan myös pitkän rivin työtovereitaan sekä potilaita, surullisia ja hauskoja sattumuksia, huippukirurgien välisiä jännitteitä, elämältä maistuvia, välillä katkeriakin, mutta syvästi inhimillisiä tapauksia. Kerronta etenee rauhallisen juohevasti, on rehdin makuista ja Hernesniemi tuntuu puhuvan itse kirjassaan. Hän ei tarvitse haamukirjoittajaa, sana on hallussa kuin kirurgin veitsi. Kaikessa on silti mukana aito arkisuus, sitähän työ kuitenkin on, vaikka kysymys on aina ihmisen elämästä.



Ihan kivuton ei lahjakkaan nuoren miehen tie lääkäriksi ole. Apua ja tukea antaa isä sekä tyttöystävä. Mutta kun Hernesniemi on vauhtiin päässyt ja oman kutsumuksensa löytänyt, pureutuu hän sisukkaasti työhön ja syventyy kaikkeen tietoon, mikä koskee neurokirurgin työtä. Uurastaminen ja pyrkiminen huippukirurgiksi on kunnioitettavaa. Alusta lähtien hän painottaa toistojen ja toistojen, runsaan, peräänantamattoman työn merkitystä. 

Juha Hernesniemi kertoo lämpimän lempeästi ja inhimillisesti kaikki tapahtumat, myös surulliset, jotka kokee raskaasti ja osassa kokee epäonnistuneensa. Pahinta on, kun taitavan ja onnistuneen leikkauksen jälkeen seuraa hirvittävin mahdollinen lopputulos. Niitä Hernesniemi kertoo vieläkin surevansa. Kuitenkin hyvin onnistuneita leikkauksia on paljon ja muistoissa myös iloisia kokemuksia, yksi niistä poromies pohjoisesta ja muhkea savuporopaisti  tai savolainen, jonka murre kuvaannollisesti leikattiin pois.


Harzun kirjavinkit


Dystoniaa sairastavan kannalta tämä kirja on myös mielenkiintoinen, vaikka siinä ei paljonkaan suoranaisesti sairautta käsitellä tai mainita. Hernesniemi pitää uransa alkupuolella luennon spasmodisesta torticolliksesta eli servikaalisesta dystoniasta ja sen hoidosta leikkauksella. Hän mainitsee hoitojen yhden vaiheen, jossa leikattiin päätä virheasentoon vääntäviä lihasjänteitä. Aika oli vielä sitä, kun dystoniaa hoidettiin leikkaamalla niskoja vääntäviä lihaksia poikki. 

Usein kävi kuitenkin niin, että dystonia jonkin ajan kuluttua siirtyi toiseen lihakseen ja pää vääntyi taas. Tästä hoitomuodosta on onneksi jo ajat sitten luovuttu. Dystonian tämän päivän neurokirurginen hoitomuoto leikkauksella on syväaivostimulaatio, jonka avulla vaikeaa dystoniaa sairastavia hoidetaan. DBS-hoitoa eli syväaivostimulaatiota, joka on neurokirurginen dystonian hoitomuoto nykyään, Hernesniemi ei käsittele kirjassaan.



Minun isäni kuoli nuorehkona aivoverenvuotoon, joten lukuisat aneurysman ja AVM:n leikkaukset vievät ajatukseni niihin aikoihin. En voi välttyä ajatukselta, että isäni olisi voitu nykyään pelastaa elämälle onnistuneella leikkauksella. Tunne siitä, että leikkauksen kohteena on rakas lähiomainen, on siksi lukiessa ja kuunnellessa tuntuva, koskaan ei tiedä miten käy. Onneksi kuitenkin useimmiten aneurysmien leikkaukset sujuvat hyvin. 

Tiede on mennyt eteenpäin ja omalta osaltaan sitä on kuljettanut uusiin oivalluksiin aivokirurgi Juha Hernesniemi. Mielenkiintoinen kirja, joka kertoo koreilematta huippukirurgin elämäntarinan ja esittää asiat niin, että tavallinen lukijakin pysyy hyvin mukana.


Harry

Ei kommentteja: