Olin niin onnellinen kesällä.
Että unohdin sen päättyvän.
Onneksi syksy ei unohtanut.
Se saapui ja kertoi kaiken,
Mikä kesältä jäi sanomatta.
Ehkä kesällä oli niin kiire.
Ja vähän aikaa.
Niin monta kukkaa kasvattaa.
Niin paljon elämää herättää.
Kokemaan tämä ihme.
Niin paljon kauneutta tuoda maailmaan.
Että kaikki tietäisivät.
Kuinka suloinen suvi on.
Tai ehkä kesä kertoi omalla tavallaan.
Piti vain ymmärtää sen sanoma.
 |
| Maalaus Marja Kesti-Torvinen© |
Ethän ole surullinen.
Kesä kysyi ja hymyili aurinkoisesti.
Saithan niin paljon.
Sait kokea koko kesän.
Elää heräävän aamun.
Sait kokea ne kaikkein herkimmät hetket.
Ne, joiden kulta täytti koko suuren veden.
Valaisi sydämen jokaisen sopukan.
Näit, kuinka valo väikkyi veden pinnalla.
Joutsenperhe lipui kaislikossa.
Olit yksin järvellä silloin.
Kuin omistaisit kaiken.
Ja saitkin omistaa.
Samalla tavoin, kuin kaisla.
Joka taittuu tuulessa.
Painuu aalloissa veteen.
Omistaa koko järven tarinan.
Tai linnun sulka.
Joka kulkee lounatuulen vireessä.
Kuin purjeena.
Näyttää ajelehtivan.
Omistaa joutsenen tarinan.
Sen pitkät lennot.
Muutot yli metsien, soiden ja suurten vesien.
Vaikka se jää tänne.
Eikä koskaan nouse siiville.
Osana suurta lintua.
Osana sen tarinaa.
Se on silti osa sitä.
Niin sinäkin jäät osaksi tarinaa.
Tämän suuren veden tarinaa.
Tämän kesän tarinaa.
 |
| torvinenharry@gmail.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti