Levo oli ennen karjan lepopaikka metsässä. Siellä luonnon helmassa oli suojassa ja lähteestä sai raikasta vettä.
Sieltä myös tulee ajatus ihmisen levosta.
Mihin ihminen uskoo, se häneen vaikuttaa, antaa voimaa ja virtaa eteenpäin.
Onko pato vai virta? Itse sen valitsee.
Katselen tyhjää lintusten kotia. Taidolla se on rakennettu seinälankun päälle.
Liiterissä sijainnut mustarastaiden pesä on ollut perheen koti runsaan kuukauden verran.
Sain hetkittäin seurata elämää lintuperheessä.
Monta nokallista, kuin kaivinkoneen kauhallista matoja, pörriäisiä ja muita eläväisiä kulki liiteriin rastaiden nokassa.
Toisinaan mustiksen naama oli kuin joulupukin parta, niin täynnä purtavaa se oli.
Neljästä munasta jäi yksi kuoriutumatta, mutta sekin oli nyt kadonnut jonkun ravinnoksi.
Elämä kiertää eteenpäin.
Nyt nuoret linnut ovat ulkoruokinnassa. Vanhemmat vievät niille vielä jonkin aikaa syötävää, mutta pian on edessä oman elämän haaste. Pitää pärjätä metsässä.
Aikuinen mustarastas lurauttaa vanhassa kuusessa malliksi soolon. Siinä on hyvä esimerkki uudelle sukupolvelle.
Toinen kipittää liiterin takaa ruohikkoon ja noppii mennessään syötävää. Mietin, että kumpikin laulaa omalla tavallaan.
Elämä on musiikkia, elämän rytmiä koko ajan.
Levo oli ennen karjan lepopaikka metsässä. Siellä luonnon helmassa oli suojassa ja lähteestä sai raikasta vettä. Sieltä myös tulee ajatus ihmisen levosta.
Mihin ihminen uskoo, se häneen vaikuttaa, antaa voimaa ja virtaa eteenpäin.
Onko pato vai virta? Itse sen valitsee.
Luonto hoitaa ajallaan ja tavallaan. Tämän olen usein huomannut matkani varrella. Luonto on vain löydettävä aina uudelleen ja uudelleen henkilökohtaisena kokemuksena.
Sama löytämisen ilo on koettavissa joka kerralla. Luonto ei koskaan tivaa syytä, miksi vaivaat pienillä huolissasi meitä.
Nykytiede on löytänyt viimeinkin luonnon parantavat voimat. On todettu luonnossa vaeltelun alentavan verenpainetta ja vähentävän stressiä.
Mitä kaikkea muuta hyvää ihmisessä tapahtuu luonnossa, siihen eivät nykymittarit kykene vielä vastaamaan.
Työterveyslääkäri kattavine, nopeine palveluineen ei ole kaikkien saatavilla. Aikaa neuvoihin, testeihin, kokeisiin ja kuntoutukseen saa pyydellä ja odotella.
Paikallinen terveysasema auttaa kyllä resurssiensa varassa. Ne resurssit ovat kuitenkin hyvin rajalliset, sen saa kysyvä aina havaita. On etsittävä apua omatoimisesti.
Onneksi omalääkärin voi kohdata toisessakin osoitteessa. Metsä on lääkäri myös ja luonto hoitaa henkilökohtaisesti.
Metsän ja luontohetkien parantavaa vaikutusta ei ole viisasta väheksyä. Toisaalta ne voi jättää käyttämättä. Valinta on oma.
Vaatii aina ennakkoluulottomuutta omaksua uusia asioita, huolimatta siitä, että ne tuntuvat itsestään selviltä.
Ainahan sitä on käyty luonnossa. Kerätty marjoja, sieniä tai pyydetty kalaa. Luonto on paikka, josta hyötyy ja tulee hyötyä.
Uutta voi silti olla uusi asenne luontoa kohtaan. Entä jos tuokin luonnosta jotain, mikä ei ole mitattavissa sankolla.
Olen suhteellisen innokas sienestäjä, marjastaja ja kalastaja, joten arvostan kyllä luonnon antimia verrattomasti.
Silti olen viime vuosina yhä enemmän kiinnittänyt huomiota niihin antimiin, joita luonnosta tuo sankotta. Reppu täynnä, vaikka siellä on vain tyhjä termospullo.
Hyvilläkin asioilla on taipumus kääntyä joskus itseään vastaan. Eihän puiden halailu saivartelijan mielestä järkihommaa ole. Mitä jos joku näkee?
Toisaalta, puita halataan koskemattakin. Niiden lähellä on jo lähellä parempaa vointia.
Onneksi metsä ja luonto on paljon enemmän kuin pienen kulkijan järkiparka ymmärtää.
Mihin ihminen uskoo, se häneen vaikuttaa ja sitä hän virtaa eteenpäin.
Olenko pato vai virta? Itse sen valitsen.
 |
| Harry |
Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan
katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikkien kukkien kansa
kumartui hiljaiseen.
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi.
Minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisällä soi
Aaro Hellaakoski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti