Maudie on elokuva, joka pitkiin aikoihin meni niin syvälle sydämeen, ettei sitä varmaan sieltä saa enää koskaan pois.
Eikä tarvitsekaan, koska hänen tarinansa tarjoaa selviytymistarinan, joita tänä päivänä enää hyvin harvoin saa katsella elokuvana.
******
Varsinkin liikehäiriösairautta potevana ja erilaisten vääntöjen ja kipujen runtelemana tämä elokuva on tarina, joka tarjoaa vertaistukea ja samaistumispintaa.
Katsottuaan tarinan, sitä miettii vain, miten osaisi omassa elämässään käyttää lahjojaan edes jollain tavoin.
Elokuva oli niin huikea tarina, että minun oli lähdettävä etsimään tietoa aidosta ihmisestä sen takana. Löysin myös sitä ja jälleen kerran totuus oli tarinaakin ihmeellisempi.
Elokuvassa Maud Lewis tulee esiin jo aikuisena tätinsä luokse muuttaneena. Hänen nivelreumansa vaikeuttaa liikkumista ja kaikkea tekemistä, niinpä tätikin kokee Maudin rasitteena josta haluaisi päästä eroon.
Maud Lewisin veli ilmoittaa, että heidän kuolleiden vanhempiensa koti on jätetty yksin hänelle perinnöksi ja veli on jo myynyt sen. Veli hyvästelee reuman runteleman sisarensa ja poistuu tämän elämästä pitkäksi aikaa.
Tätikään ei erityisesti pidä Maudista ja osoittaa sen. Niinpä tämä päättää hakea töitä päästäkseen kiinni omaan elämään. Maud näkee sekatavarakaupan seinällä ilmoituksen, jossa paikallinen kalakauppias etsii kotiapulaista.
Aluksi kalakauppias Everett Lewis torjuu Maudin ja lopulta tämän palkattuaan hyljeksii naista. Kalastajan talo on pieni, rähjäinen ja seinät ovat kosteuden sekä savun värjäämiä.
Maud löytää väripurkin ja alkaa maalata. Vähitellen koko talo on täynnä kauniisti piirrettyjä kukkia ja maisemia seinissä sekä ikkunoissa.
Everettinkin on pakko alkaa itse siivoamaan, kun Maud tekee taidettaan ja myy muutamalla sentillä maalaamiaan joulukortteja.
Hän siirtyy pian myös maalauksiin ja lopulta autot alkavat pysähtyä Lewisien talon eteen ihailemaan ja ostamaan Maudin taidetta.
Tässä vaiheessa myös Maudin hylännyt ja puille paljaille jättänyt veli palaa kuvioihin ja tarjoutuu markkinoimaan Maudin taidetta.
Maud Lewisin maine kasvaa, hänestä tehdään lehtiin juttuja ja Maud pääsee myös televisioon. Hänen taidettaan ostetaan ja parhaimmillaan Maud Lewis sai maalauksistaan noin kymmenen dollaria. Raha ei ole kuitenkaan hänelle pääasia. Maud haluaa vain maalata, kuvittaa kaiken kauniiksi.
Uskomatonta on katsoa, kuinka hän piirroksillaan, maalauksilla ja väreillä muuttaa rähjäisen talon mustuneet seinät. Värien ja kauniiden maalausten avulla talo tulee niin kauniiksi, että ohikulkijat pysähtyvät sitä katsomaan.
Katsoin elokuvan kahdessa osassa koska oli arki-ilta. Tänään heräsin aamuyöllä koviin niskakipuihin ja tunsin pään vääntyvän voimakkaasti sivulle. Vedin syvään henkeä ja yritin rentoutumalla saada dystonian aktivoimat niskalihakset rauhoittumaan.
Nousin vähän ennen katuvaloja ylös ja keitin kahvit. Siinä kahvia hörppiessäni tuli mieleeni tuo Maudie elokuva ja aloin etsiä tietoja hänestä.
Elokuva on tarina elämästä, dramatisoitu ja käsikirjoitettu katsojia tavoittamaan. Yllättävän hyvin se kuitenkin kertoo aidon Maudin tarinan ja varsinkin hänen valloittava hymynsä tulee taitavan näyttelijän kautta esille. Hymy on niin kaunis ja avoin, että se saa kaiken muun lähes unohtumaan.
Loput muistot Maud Lewisin sairauden aiheuttamista rajoituksista vie hänen taiteensa, joka on niin kaunista ja värikylläistä.
Väistämättä joutuu katsojana pohtimaan, mikä elämässä on oikeasti merkittävää ja voiko kauneus peittää alleen rumuuden, niin että siitä tulee vain kauneuden tehoste.
Aidon Maud Lewisin elämälle oli annettu huonoimmat mahdollisuudet onnistua, mitä ihminen voi saada. Hän osoitti elämällään kuitenkin, että mikään vaikeus ei voi estää ihmistä tuomasta maailmaan kauneutta, jos hän seuraa omaa sisäistä kutsuaan.
Maudilla se kutsu oli maalaaminen. Päivä päivän jälkeen sivellin liikkui hänen reuman runtelemassa kädessään ja muutti maailmaa kauniimmaksi.
Raha ei Maudille merkinnyt kovinkaan paljon, tai ainakin se oli vain välttämätöntä elämisen ja siveltimien sekä maalien ostamisen vuoksi.
Hän sai tauluistaan muutaman dollarin, eli sairaana ja maalasi talonsa nurkassa elämänsä loppuun asti.
Hän on edelleenkin yksi Kanadan tunnetuimmista kansantaiteilijoista.
Yksi Maud Lewisin maalaus myytiin vuonna 2022 huutokaupassa 350 000 Kanadan dollarin hinnalla.
Tuota hintaa ajatellessa tulee mieleen, kuinka Maud tuli Everettin kotiin ensimmäisen kerran.
Hän kuuli silloin olevansa talon arvojärjestyksessä koirien ja kanojen alapuolella.
Tuota kaikkea ajatellessa voi vain nähdä, kuinka Maud hymyilee ja maalaa maailmaa kauniimmaksi.
 |
| torvinenharry@gmail.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti