VALMIS ELÄMÄ TAI VALMIS ELÄMÄÄN

Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen täynnä elämää. Vai onko niin, että täydellinen elämä on kirjoitettu loppuun, täytetty ja suljettu. Valmis elämä tai valmis elämään.

Avoin elämä ei koskaan voi olla täydellistä, koska siinä on aina oltava tilaa muutokselle, eikä elämää ilman sitä edes ole. Täyttä elämää on ajatuksena umpio, joka poistaa mahdollisuuden muuttua.

Vajaa elämä kiinnostaa minua enemmän, koska siinä on tilaa muutokselle. Niille hetkille, kun ymmärtää, että on jäänyt johonkin, mikä on jo ohi, eikä enää koskaan palaa takaisin. Tai jos palaa, niin se on koomista nostalgiaa. Elämää entisessä elämässä -ryhmä.

Tämä hetki on auki kummastakin päästä, menneestä ja tulevasta. Kumpaakin voi katsella, mutta elää ei voi. Vain tässä hetkessä on kaikki. On nähtävä tämän hetken mahdollisuudet, koettava ne ja löydettävä salaisuus joka menee ohi.

Minulla on tapana lueskella toisinaan muistokirjoituksia. Enimmäkseen ne ovat ihmisistä, jotka ovat yleisesti käsittäen menestyneet elämässään. Luettelo on usein samankaltainen ilman yllätyksiä. Selaan ne ja arvostan, mutta samalla etsin avointa kohtaa, ihmistä luettelon sisältä. Mitä hän oli ihmisenä toiselle? Mitä minä olen?

Minua kiinnostaa särmä, joka on avannut ehjään pintaan aukon. Tilan, josta muutos päästää elämään. Rutiinit ovat kuin rakennustelineitä. Niitä tarvitaan ja ilman niitä ei pärjäisi. Kun rakennus on valmis, on myös ne purettava. Miltä näyttäisi valmis, kaunis talo rakennustelineiden peittämänä. 

Toisinaan rutiinitkin voivat jäädä päälle ja peittää elämän  suojaamisen sijaan. Muutokselle ei ole tilaa, koska kaikki rutiinit vievät tilan ja täyttävät elämän. Siinä on täydellisen elämän umpio. On raskasta purkaa kaikki suojaavat rutiinit ja avautua muutokselle. Olihan siinä kaikessa mitä rakensi niin suuri työ. Ei ole koskaan helppo muuttua ja aloittaa uutta. Usein elämän on autettava siinä.

Rutiinit ovat elämän osia, joita on joskus vaikea muuttaa. Niiden avulla voi joskus selvitä vaikeiden aikojen läpi. Toisinaan ne jäävät paikalleen, vaikka elämä on etsimässä muutosta. Vaatii rohkeutta purkaa ne rutiinit, joiden varassa on kestänyt. Toisinaan elämä ei kuitenkaan jätä vaihtoehtoja. On jäätävä rutiinien sisälle suojaisaan vankilaan tai uskallettava muuttua.

Minulle dystonia on ollut sairaus, joka rikkoi elämäni rutiinit yli kymmenen vuotta sitten. Aluksi se oli pelottavaa, koska sairaus sai niin paljon valtaa elämässäni. Vähitellen se kuitenkin rakensi ympärilleen uudet rakennustelineet. Hoidot ja kaikki sairauteen liittyvä muuttuivat uudeksi rutiiniksi. Sitä rutiinia määritteli kolmen kuukauden välein annettavat botuliinihoidot ja kaikki muu, mikä liittyi sairauteen.

Vuosi sitten jouduin miettimään, olenko jäänyt näiden sairauden rutiinien sisälle pystymättä enää muuttumaan. Päätin siis maaliskuussa 2023 kokeilla rutiinien purkamista ja elämän avaamista. Botuliinihoidot, joita olin vuosia saanut, olivat auttaneet minua jaksamaan lieventäen oireet siedettäviksi. Kuitenkin jotain puuttui, ja se sai ajattelemaan muutosta.

Hoitava neurologini laittoi minut henkisesti peilin eteen ja kysyi, onko minulla hoitojen välillä koskaan kokemusta oireettomuudesta tai edes lähes oireetonta jaksoa. Pohdin asiaa pitkällä kotimatkalla ja vastaus oli, ettei ole. Dystoniani lievenee hieman botuliinipiikkien avulla, mutta ei poista oireita tai selkeästi helpota niitä. Botuliinin tuoma apu on vuosien varrella hiipunut.

Päätin ottaa aikalisän botuliinihoidoissa ja katsoa, miten pärjään ilman kolmen kuukauden välein suoritettavia hoitoja. Sovimme neurologini kanssa, että voin mennä hoitoihin, jos tilanne vaikeutuu sietämättömäksi. Nyt on kulunut vuosi tuosta viimeisestä hoitokerrasta ja pohdin mielessäni miten olen selvinnyt ilman hoitorutiineja.

Dystoniani on osittain vaikeutunut ja päähäni on tullut jonkin verran enemmän liikettä, kun yritän keskittyä johonkin tekemiseen, vaikkapa kirjoittamiseen. Käsi pitää päätä suorassa ja liike muuttuu jossain vaiheessa vähäisemmäksi. Pään vääntyminen sivulle on noin kymmenen astetta voimakkaampi nyt verrattuna botuliinihoitojen aikaan. Makuulla liikettä on myös tullut lisää ja pää on tuettava hieman sivuttain.

Selvisin dystonian oireiden vaikeimman ajan botuliinipistosten avulla, koska ne annettiin taitavasti ja hyvin tutkittuna. Vähitellen aloin kuitenkin ymmärtää, että on jälleen aika purkaa rakennustelineet ja muuttaa rutiineja, koska niistä oli tullut mielestäni muutosta estäviä. 

Uskon siihen, että vaikka nyt olen tilanteessa, jossa oireet ovat hieman lisääntyneet, niin se on vain väliaikaista. Muutos sujuu aina elämässä sillä tavalla ja ensimmäisenä vastaan tulevat vaikeudet, kun tukevat rakenteet puretaan. Vähitellen muutos alkaa kuitenkin viedä parempaan suuntaan ja elämä saa tilaisuuden löytää uusia parantavia voimia.

Olen kiitollinen, että olen saanut olla vuoden ilman botuliinihoitoja eivätkä dystoniani oireet ole käyneet sietämättömiksi. Odotan jännityksellä, mitä tämä muutos tuo eteeni. Olen antanut elämälle mahdollisuuden löytää uutta purkamalla rakennustelineet ja lopettamalla sairautta tukevat rutiinit. 

Elämä vastaa ja kantaa omalla tavallaan ja ajallaan.

torvinenharry@gmail.com