perjantai 7. lokakuuta 2022

KIRJOITTAMISESTA

Tekstiin syntyy pohdiskelun, kirjoittamisen ja työstön aikana vahva side. 

Kuin oma lapsi on hyvä vertaus sille. 

Julkaisu on luopumista, se tuo tyhjän olon. 

Tekstin pois antaminen syventää tyhjyyden tunnetta, koska tekstiä haluaisi hioa loputtomiin. 

Julkaisu ei kuitenkaan saisi mielestäni olla tekstin tärkein tavoite. 

Tavoite tulisi olla niin hyvä teksti, kuin pystyy tuottamaan. 

Teksti, jonka tietää kantavan sisällään jotain täysin omaa. 

Siinä tulisi olla aina pisara kirjoittajan verta.




KESKEN JÄÄNEIDEN TARINOIDEN KOMPOSTI

Miksi kirjoitan blogeja. 

Mistä tulee tarve kertoa jotain. 

Miksi puhuisin, onhan maailma jo täynnä sanoja. 

Turhien sanojen pilvi peittää auringon.

Missä olisi sanojen kierrätyskeskus. 

Tyhjien sanojen säilykepurkit.

Minne kipataan käytetyt kirjaimet. 

Missä on kesken jääneiden tarinoiden komposti.









TYHJYYS PUHUU - KUKA SEN USKALTAA SANOA

Miksi sanomisen oikeus pitäisi jättää vain niille, joilla ei ole sanottavaa.

On vain tyhjä aukko lehdessä, kirjassa, puhujanpöntössä tai kahvipöydässä. 

Jotain siihen sullottava on. 

Miksi on? 

Entä jos laittaisi lauseen; tänään minulla ei ole sanottavaa.

Olen hiljaa siitä syystä.

Nousisi ja sanoisi, että minulla ei ole puhuttavaa. 

Olisi hiljaa koko puheenvuoronsa ajan. 

Kyllä hiljaisuus puhuu. 

Toisinaan sen sanoma on kaikkein vahvin.




KIRJOITTAMISEN LUPAKIRJA

Mikä minä olen kirjoittamaan mitä sanotaan tai kirjoitetaan? 

Tämä ajatus on tuttu vieras kirjoittajana. 

Mikä minä olen? 

Kolme sanaa, joiden uskon liikkuvan jonkun toisenkin itselleen kriittisen kirjoittajan ympärillä. 

Pörisevänä paarmana, ärsyttäen ja puraisten innoituksen huumassa tekstivalua takovaa kättä.

Kuka myöntää kirjoittamiseen lupia. Onko ne hankittava, kuten hirvilupa ampumaradalla. 

Sitten kun on lupa lompakossa, istuu tukevasti läppärin ääreen ja vilauttaa välillä kameralle kirjoitusviranomaisen leimaa. 

Istuu tornissaan odotellen ajomiesten tuovan hirven hollille. 

Lopulta tajuaa, että hirvi on se tarina joka pitäisi löytää. 



KIRJOITAN OMIN LUVIN

Mistä se sanottava sitten löytyy? 

On oltava oma lupa ja kirjoitettava omin luvin.

Blogit ovat oman aikansa kirjoja. 

Monet vanhat klassikot syntyivät lehtiin kirjoitetuista tarinoista.

Kirjoittaminen on uskaltamista.

On kirjoitettava omin luvin,



KIRJOITTAMINEN MERKITSEE ENITEN

Olen saanut teksteistäni myös kritiikkiä, eikä ole syytä väittää vastaan niiden kipeyttä. 

Kipeää sen tuleekin olla, eihän kukaan voi tehdä sitä muuten oikealla asenteella. 

Itsessään voi pohtia myös sitä, onko julkaisu aina tärkeintä?

Mielestäni kirjoittaminen on vielä merkittävämpää kirjoittajalle, kuin tekstin julkaisu.

Kaikki se, mikä tapahtuu, kun tekstin julkaisee tai lähettää julkaisijan arvioitavaksi.



TEKSTIÄ KANTAA SISÄLTÖ

Tekstiin syntyy vahva side pohdiskelun, kirjoittamisen ja työstön aikana. 

Kuin oma lapsi on hyvä vertaus ja määrite kirjalle. 

Luopuminen siitä tuo tyhjän olon. 

Julkaisu syventää tyhjyyden tunnetta, mutta julkaiseminen ei saisi mielestäni olla ainoa tavoite. 

Tavoite tulisi olla niin hyvä teksti, kuin pystyy tuottamaan. 

Teksti, jonka tietää kantavan sisällään jotain täysin omaa.



OMA TARINA

Seuraava teksti on jo kurkottamassa jossain.

Uusi innoite ja koko se matka, mihin sisältyy niin paljon. 

Kaikki se, minkä oppi edellisellä kerralla, tieto ja taito, on nyt käytettävissä. 

Tällä kerralla tietää myös sen, ettei ole kiire mihinkään. 

Aina on aikaa kirjoittaa tarina.

Eikä sitä kukaan muukaan pysty kirjoittamaan.

Omaa tarinaa. 


Harry


Ei kommentteja: