maanantai 3. huhtikuuta 2023

IHMETTELYJÄ PÄÄSIÄISVIIKOLLA



 

Miten laulujoutsen lensi yli, juuri kun astui metsäpolulle.

Hätkäytti äänekkäällä laululla, sai ihmettelemään.

Miten käpytikka seuraa aina vaeltajaa.





Miten metsä on täynnä jälkiä, eikä ketään näy?

Miksi eväät maistuvat parhaalta retkinuotiolla?

Olisinpa yhtä taitava kiipeilijä kuin tuo ovelasti virnuileva orava. 



Ja tuo vene hylättynä. 

Missä ne kulkevat, jotka tänne toivat ja unohtivat?

Vain jäljet jäivät.




Ajatukset ja miellevirrat liikkuvat ja pulppuavat sydämen maaperässä huhtikuussa.

Talvisista eilisistä, olemisesta, kokemisesta ja mietteistä. 

Virta löytää uomia omalla tavallaan ja voimallaan. 

Sielussaan tuntee liikkeen ja herkän vireen. 



Minua kiinnostavat pienet piirteet, 

ohikiitävät hetket, 

puolikkaat ajatukset,

sananpalat.

Usein niissä on enemmän kuin pitkissä, 

laveissa selityksissä. 

On aivan kuin haluaisi sanoa jotain, 

mutta sanat ovat hajalla.



Herkkävireinen vaisto huomaa,

tutkii mielessään. 

Tuntee sanojen paineen.

Jotenkin yllättää itsensä,

ajattelemasta asioita ulkopuolisena.

Laajemmassa,

syvemmässä aikajanassa. 




Katsoo ymmärtävästi, 

asettuu sivuun.

Näkee asioiden liikkuvan

ihmisen voimien ulkopuolella.

Me vain kierrymme niihin. 

Luulemme valitsevamme.

Lopulta päädymme sinne, 

mihin meidät on suunniteltu.


Harry



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno loppu lauselma. Luulemme valitsevamme . Lopulta päädymme sinne,mihin meidät on suunniteltu. Minulla on ystävä, joka on usein todennut kaikella on tarkoitus. Varsinkin silloin kuulen tuon toteamuksen, kun pohdin jotain jota en täysin hyväksy tai ymmärrä. Kuinka lohduttavaa onkaan heittäytyä sen varaan, että niin on. Pitää vain oppia luottamaan että elämä kantaa . Odottelen postista pakettia. Tilasin retkeily varusteisiin täydennystä. Ensi kesänä toivottavasti riippumattoni pääsee useammin metsän syliin.Jos vielä melonta retki yöpymisineen toteutuu yksi unelma on toteutettu. Valoa kevääseen kaikin tavoin sinulle. Terv.munkkis.

Harry Torvinen (Harzu Run) kirjoitti...

Hei Munkkis,

Kiitos kommentista. Elämää on vaikea elää ilman tarkoitusta. Vahva ihminen voi tehdä omia suunnitelmia. Niiden tavoittelu antaa tarkoituksen. Toinen näkee perhosvaikutuksen, lehahduksen liikuttavan maailmoja. Joku ajattelee suuren älyn ohjaavan kaikkeutta kuin tietokonesimulaattoria.
On helpompi elää, kun uskoo, vaikka ei ole aina helppo uskoa kaiken olevan tarkoitettua.
Missä menee omien valintojen polku, yhdistyy isompaan kuvaan. Voiko valita monella tavoin oikein ja kulkea saman matkan eri tavoin?
Vai onko niin, että juuri luottamus tuo tietoisuuden ja saa aikaan varmuuden sekä tarkoituksen.
Minä löysin kerran elämäni vaikeissa hetkissä turvapaikan Kristus kalliolta. Jeesus tuli henkilökohtaiseksi vapahtajakseni ja siitä lähtien olen uskonut Jumalaan kaikkivaltiaana luojana. Uskon ja rukouksen turvin olen selvinnyt elämäni raskaista taipaleista.
Olen luonteeltani ihmettelijä ja pohdiskelija, enkä hyväksy helppoja vastauksia. Toisaalta joskus kaikkein helpoin vastaus on olla ihmettelemättä.
Elämässä ja kaikkialla ympärillämme tapahtuu asioita, joita ei ihminen voi käsittää tai selittää.
Eikä tarvitsekaan tietää, riittää että uskoo. Elämä kantaa.

-harry