Sanat avaavat ja sulkevat.
Sanoilla on voima siihen.
Luonnolla on taito palauttaa ihmiseen olemisen oikeus.
Nostaa ihminen omaan tilaan.
Ihmiseksi.
Vaatimusten ja vähättelyn kulttuurissa se on arvokasta.
Luonnon arvo on ääretön.
On syytä käydä siellä usein.
Usvainen aamu, muuan pakkaspykälä.
Rauhaisa lampero metsän suojassa.
Sopivan hiljainen kahvitella.
Kuunnella luonnon puhetta.
Hiljaisia, nostavia sanoja.
Mitä ihminen saa, ei aina ole sitä, mitä hän pystyy omaksumaan.
Joku voi saada paljon, eikä ymmärrä saadun arvoa.
Ei pysty sitä vastaanottamaan.
Saatu muuttuu turhaksi.
Luonnossa on kysymys siitä.
Tilasta, jonka hiljaisuus avaa.
Juuri siitä syntyy ajatus tyhjistä sanoista.
Sanat ovat tyhjiä, koska ne eivät pääse sydämeen.
Sydän on niin täynnä melua ja alas painavia sanoja, ettei kuule.
Eivät nostavat sanat ole tyhjiä.
Ne sanat ovat aina täysiä ja niiden sanoma sama.
Mikä sitten muuttaa sanojen sisällön täydeksi ja arvokkaaksi.
Se on oikeastaan sama, kuka ne sanoo, tai missä.
Kyse on kuulijasta.
Onko sanoilla tilaa.
Nostavat sanat ovat harvinaisia.
Hilljaisuus luo tilaa kuulla ne.
Luonnon hiljaisuus.
Luonnollisesti.
Hiljaisuudessa luonto puhuu.
On syytä olla tarkka siitä mitä kuulee.
On osattava seuloa oikeat sanat.
Ihmiselle luonnollista on poimia häntä itseään koskevat sanat.
Niitä hän kuulee herkästi.
Sanoissa on aina joku sanoma.
Onko se uhkaava vai toivoa antava.
Ihminen peilaa sen itsestään.
Vaikka kuinka poissaolevalle tai kiireiselle ihmiselle puhuisi.
Hän hätkähtää itseään koskevien sanojen kohdalla.
Sanat avaavat ja sulkevat.
Sanoilla on voima siihen.
Luonnolla on taito palauttaa ihmiseen olemisen oikeus.
Nostaa ihminen omaan tilaan.
Ihmiseksi.
Vaatimusten ja vähättelyn kulttuurissa se on arvokasta.
Luonnon arvo on ääretön.
On syytä käydä siellä usein.
Joskus on uskallettava ajatella toisin.
On pakko valita, varsinkin tässä arvonsa hukanneessa ajassa.
Ajassa, joka ei sääli heikkoja.
Suojelee röyhkeitä.
Painaa heikot epätoivoon.
Luonto puhuu sydämelle kielellä, jota ihmisen sisin ymmärtää.
Syvällä sydämen kätköissä, on nujerrettu ihmisyys.
Hiipuva, aito olemus, joka pystyy sitä nostavaa puhetta kuulemaan.
Sitä puhetta kuunteleva ymmärtää vähitellen olevansa osa tätä kaikkeutta.
Koko tämä avara äärettömyys on osa elämänsä polkua tarpovaa vaeltajaa.
Hän on vapaa.
 |
Tarinoiden maailmassa on olemassa vapauden sääntö.
Mikään ei ole mahdotonta sille,
joka löytää sanat mahdottomalle.
 |
| torvinenharry@gmail.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti