”Tarinoiden maailmassa on olemassa vapauden sääntö.
Mikään ei ole mahdotonta sille joka käsittää sanat mahdottomalle.”
Luonnolla on voima palauttaa ihmiseen olemisen oikeus.
Vaatimusten ja vähättelyn kulttuurissa luonnon arvo on ääretön.
Joskus on uskallettava ajatella toisin.
On pakko valita, varsinkin tässä arvonsa hukanneessa ajassa.
Ajassa, joka ei sääli heikkoja.
Suojelee röyhkeitä ja polkee heikot epätoivoon elämän suolla.
Luonnossa pitkospuut kantavat heikkoakin kulkijaa.
Ilo, jonka luonnossa saa, löytää sydämeen.
Luonnon loputtomassa, äärettömässä todellisuudessa kokee iloa.
Iloa, joka ei ole luonnollista tämän ajan virrassa.
Luonto puhuu sydämelle kielellä, jota ihmisen sisin ymmärtää.
Syvällä sydämen kätköissä, nujerrettuna hiipuva, ihmisen aito olemus pystyy kuuntelemaan.
Sitä puhetta kuunteleva ymmärtää vähitellen olevansa osa tätä kaikkeutta.
Koko tämä avara äärettömyys on osa suolla kulkevaa vaeltajaa.
Hän on vapaa.
Eräs lukijani vertasi kerran blogia matkaan, jonka me kuljemme yhdessä.
Mielestäni se on hyvin sanottu. Jokainen blogi on oma matkansa.
Matka, joka alkaa tienviitasta kohti tuntematonta maisemaa.
Kirjoittajana en osaa aina arvata tai aavistaa, mihin teksti tällä kertaa kulkee.
Blogin tarina on kuvausta tuolla matkalla koetusta.
Sanat vievät uudelleen löytämiseen, joskus lapsuuden maisemiin.
Tänään, kun heräsin vähän yli neljän aikaan, eräs lapsuuden muisto alkoi elää mielessäni.
Ajattelin kirjoittavani siitä aamuvarhaisen aikana.
Teksti kuljetti kuitenkin minut suolle.
Toisinaan teksti kirjoitettuna löytää mielen luomia tunnelmia, koettuja ja aistii piilotetut tunteet.
Löytää ne kipukohdat, jotka päivän kiireessä kätki, kun suojeli sisintään.
Elämän kipupisteet.
Elämässä on tilanteita, joissa ei uskalla lähteä tarpomaan suolle.
Hetkiä, joita sydämessään häpeää jälkeenpäin.
On pakko kestää.
On pysyttävä tiellä ja oltava siellä, vaikka hinta tuntuu liian kovalta.
Itsensä ja sisimmän, vapaan mielen nujertaminen on vaikeaa.
Toisinaan joutuu valitsemaan kulkeeko helpompaa, valmista tietä.
Vai astuuko suolle yksin tarpomaan.
Tarinoiden maailmassa on olemassa vapauden sääntö.
Mikään ei ole mahdotonta sille joka löytää sanat mahdottomalle.
Mietin usein tuota sanojen voimaa.
Onhan jokainen sana keksitty tai syntynyt syystä.
Sitä sanaa on tarvittu.
Sanalla on haluttu kuvata jotain.
Sanat antavat muodon muodottamalle.
”Käsitin aamulla jäniksen”, sanottiin kauan sitten saaliista, kun tultiin metsältä.
Sanoilla saadaan jotain kiinni ja löydetään voima jaksaa eteenpäin.
Sanoilla käsitetään jokin piilossa oleva, vaikea asia.
Sanoilla käsitetään koettu.
Sanat ovat sisäisen ajattelun, kokemusten, tunteiden, pelkojen ja hyvyyden käsittämistä.
Sanat ovat kuun kajastus auringosta, valokuva maisemasta, jonka silmät näkevät aitona ja koko aistimaailma tuntee.
Sanat ovat niin voimakkaita siksi, koska ne pystyvät löytämään kätketyn.
“Nehän ovat vain sanoja”, tokaisi minulle kerran eräs ystävä.
Ymmärsin ajatuksen tarkoittavan vain hyvää.
Ei jokaiseen sanaan ole syytä takertua, vaikka ne sattuvat.
On joskus parempi antaa sanojen mennä, jos pystyy, tai kestää.
Hyvät sanat ja viisaat, kriittisetkin sanat on syytä tallentaa sydämeen.
Ihminen, joka elää sanoista ja maistelee niitä, tuntee sanotun painon sydämen puntarissa.
Se on joskus raskas tie, joka johtaa elämän suolle rämpimään.
Käsittämään vapauden sanoja.
Toisinaan ne sanat löytyvät ja siivittävät uusiin blogeihin.
Innoittavat sanat kuljettavat tekstejä kohti tuntemattomia maisemia.
Usein olen huomannut niissä hetkissä ajatusvirran löytävän kokonaan uuden reitin.
Sanojen voima on ajatusten valtaa materiasta.
Se on ajatusten ja sanojen yhteistyötä, joka vie tekstin elämän sisälle, sydämeen asti.
Kuljettaa tarinan kohti kokematonta ja näkymätöntä.
Sanojen matka elämän suolla on joskus uuvuttava.
Toisinaan se on kohta, mihin askeleet päättyvät ja edestä löytyy vain siipisulka.
Merkkinä siitä, että tarina on saanut voiman.
Sanat ovat saaneet ilmaa alleen.
Sanat, jotka käsittivät kerran unohdetut ajatukset.
Ajatukset, jotka aina uudelleen on etsittävä.
Sanat mahdottomalle.
 | ||||
torvinenharry@gmail.com
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti