On marraskuun viimeinen päivä,
puut lepäävät hiljaisuudessa.
Juuret syvällä näkymättömässä,
kuljettavat elämän virtaa ylöspäin.
Hitaasti kypsyvät, hiljaiset lohdun sanat eivät pidä kiirettä.
Hitaat sanat tietävät, että kaikki hyvä kypsyy ja kasvaa ajallaan.
Kirjain kerrallaan etsii muotoa, alkuun aavistaen, kuin avautuva puun lehti aikanaan, kevään koittaessa.
Rasahtaen, huomaamatta etenee ja kuuntelee. Osaa ottaa vastaan, muuttaa ja muuttua, mukautua olevaan.
Hitaasti nopea voi olla valmis oikeaan aikaan.
On antanut ajalle tilaa muovata, hioa, sovittaa ja kokeilla.
On oltava pitävä ote, ettei tartu kiinni ajan virtauksiin ja tempaudu mukaan.
Kohta huomaisi, että oli unohtanut, niin nopeasti muuttui.
Hitaissa sanoissa on juuret ja aikaa kasvaa syvälle.
On pintaa, joka kestää, suojaa, rosoja joihin tarttua.
On hämärä marraskuun viimeinen aamu, ulkona aste lämmintä, kylmää ja kosteaa.
Kuivat kuusipuut rätisevät ja paukahtelevat.
Tuliset kielet nuolevat lasin takana, kuluttavat, tuovat lämpöä ja valoa.
Puut, jotka ovat kulkeneet pitkän tien tähän hetkeen.
Ne antavat itsestään kaiken elämälle.
Puut antavat, ihminen ottaa, puu on ihmistä suurempi.
On, koska palvelee toisia.
Mitäpä ihmisellä olisi puulle annettavaa.
Vähäinen on ihmisen kyky antaa luonnolle mitään.
Puiden hiljainen voima tuo lämpöä ja kantaa elämää.
Puu opettaa ihmistä ottamaan vastaan.
On marraskuun viimeinen päivä ja puut lepäävät hiljaisuudessa.
Juuret syvällä näkymättömässä, elämän salaisuudessa, kuljettavat elämän virtaa ylöspäin.
Jossain kaukana, ylhäällä, hiljainen virta muuttuu uudeksi kasvuksi.
Niin sanatkin, ne hiljaisuudessa, hitaasti kypsyneet.
Sanat, jotka elämä antaa.
Kypsyneet, rohkaisun lujat, lempeät voiman sanat.
Niillä ei ole koskaan kiire.
Sanoilla, jotka odottavat riittävän hitaiksi kasvaneita.
torvinenharry@gmail.com |
2 kommenttia:
Kaunista tekstiä. Kuin sanojen jalokiviä nauhassa. Rauhoittavaa luettavaa. Ajatonta. Kiitos.
Lämmin kiitos kauniista kommentista!
-harry
Lähetä kommentti