Avoimuus ei ole pelkästään puhumista.
Avoimuus on sitä, että kaikki aistit ovat hereillä.
Avoimuus on valppautta elämän viesteille.
Avoimuus on kuuntelemista.
Eräs elämässä haavoittunut ihminen kipuili henkisten iskujen jälkeen.
Oli kätkeydyttävä paranemaan, kunnes jaksaisi kantaa kuorman.
Lopulta hän tajusi, ettei voi jäädä vain odottamaan.
Oli noustava ja mentävä annettu tie läpi.
Unohdus on armollinen, eikä lyö lyötyä.
Toisinaan on parempi vetäytyä syrjään löytääkseen elämän suunnan sydämestään.
Herkkä suuntavaisto ei palaudu, jos ympärillä on häiriöitä.
Miksi muuten täällä olisi ja tanssisi toisten tahdissa.
Oma syke pitää yllä omaa elämää, voimaa, joka vie eteenpäin.
On löydettävä oma syke, oma tahti ja suunta.
Kannattaa joskus miettiä kenen tahdissa elää.
Heikko ihminen elää elämäänsä helposti toisten tahdissa.
Vahvojen nuotit kuuluvat aina kovempina.
Niissä tahdeissa herkkä väsyy.
Näkee ja tuntee mitättömyyttä.
Yksikään ihminen ei kuitenkaan voi elää kuin oman elämän.
Ja jokaiselle se on lahjana annettu, yhtä arvokas ja saman kokoinen.
Ihmisen on oltava sitä mitä on, herkän ja pehmeänkin.
On löydettävä voima, joka herkkyydessä on.
Lahja, joka annetaan.
Tuntemisen lahja.
Elämän pintojen ja rosojen tuntemisen.
Sisäisten arpien tuntemisen lahja.
Haavojen, jotka ovat niin kipeitä, lyöty niin syvälle, ettei niistä pysty puhumaan.
On mennyt syrjään odottamaan yksinäisyydessä paranemista.
Palaa takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jatkaa elämää, kun ei muutakaan voi.
Arpi painaa aina välillä.
Kunnes eräänä hetkenä joku löytää ne.
Eräs ajattelija vertasi kerran ihmisluonteita sormiin.
Hän sanoi, että toiset meistä ovat kovia kuin kynnet.
Niillä voi tehdä hyvää ja pahaa.
Toiset ihmiset ovat pehmeitä kuin sormenpäät.
Tuntevat jokaisen pinnan.
Löytävät herkät kohdat, haavat ja kipeät arvet.
Osaavat hyväillä ja hoitaa.
Sormenpäillä voi löytää elämän rosoisesta pinnasta halkeaman, tartuntakohdan tai aukon.
Tien ulos sisäisestä umpikujasta.
Tien vapauteen.
Kyynelten tie on usein toipumisen tie.
Sisäiset jäät alkavat sulaa ja vuotavat silmistä.
Kyyneleet vaativat uomansa kuin virtaava vesi.
Kyynelvirrat avaavat kanavia, kaivavat pohjasta katkeruuden juurakoita irti.
On annettava kyynelten virran viedä ne mennessään.
Uutta syntyy vain sillä tavoin.
Raikkaat vedet tulvivat avoimista uomista sisään.
Täyttävät tyhjiksi juosseet sameat sammiot.
Avoimuus ei ole pelkästään puhumista.
Avoimuus on kuuntelemista.
Avoimuus on sitä, että kaikki aistit ovat hereillä.
Avoimuus on valppautta elämän viesteille.
Avoimuus on aina tietoinen riski.
On mahdollista, että antaa jotain sellaista, mikä kääntyykin jostain syystä vastaan.
Muuttuu matkalla.
Antaa mahdollisuuden lyödä ja haavoittaa.
Avoimuus on rohkea valinta.
Mielestäni se kannattaa silti ottaa.
Voiko olla vain rajoitetusti avoin?
Varmaankin voi, mutta menettää monta tilaisuutta.
Monta kultaista hetkeä, ainutkertaista mahdollisuutta.
On kysymys valinnasta, omasta valinnasta.
On itse päätettävä onko avoin.
Haavat, jotka kerran sai, olivat ehkä liian kipeitä.
Ne sulkivat sydämen.
Nyt odottaa herkkää kosketusta.
Korvaa, joka kuulee hiljaisen itkun.
Näkee kuoren taakse.
Tuntee arvet pinnan alla.
 |
| torvinenharry@gmail.com |
 |
| torvinenharry@gmail.com |
2 kommenttia:
Kauniita sanoja - ajatuksia ryyditettynä upeilla kuvilla.
Lämmin kiitos kommentista!
-harry
Lähetä kommentti