Kertoessani asioista, joiden avulla olen selvinnyt liikehäiriösairaus dystoniasta, minun on puhuttava juoksumatosta, ajatusten lentomatosta.
Minun juoksumattoni on yli viisitoista vuotta vanha ja ostin sen poistomyynnistä puoleen hintaan. Matto maksoi noin kolme ja puolisataa euroa ja hajosi alle kuukaudessa ensimmäisen kerran.
Pari kertaa juoksumatto kävi Tampereella huollossa, onneksi takuuseen, mutta surullista oli katsoa, kun sitä vedettiin rytinällä sepelipihan läpi rekan kyytiin.
Ajattelin toisella huoltokerralla, ettei matto enää palaa takaisin, mutta onneksi olin väärässä. Matto palasi korjattuna kotiin ja on sen jälkeen toiminut koko ajan ilman ongelmia.
Ostaessani juoksumattoa, en tiennyt dystoniasta kuin sen, että olin tavannut yhden ihmisen, joka sairasti tätä erikoiselta vaikuttavaa sairautta.
Sairauden nimi ei ollut jäänyt mieleeni, mutta hänen jatkuvasti liikkuva päänsä ja niskatukensa jäivät.
Ajattelin silloin, että onpa hankala sairaus.
Ei ihminen osaa samaistui toisen kärsimykseen, jos ei ole kokenut jotain vastaavaa.
En minäkään osannut samaistua, tai edes arvata, että tulen itse kokemaan saman sairauden oireet elämässäni.
Nyt ymmärrän
Hän kertoi, että saadessaan tietää sairastavansa harvinaista liikehäiriösairautta, lääkäri kertoi ensin hyvän uutisen.
Tämä sairaus ei tapa.
Sitten tuli huonompi uutinen; tämä sairaus ei parane.
Tuo ihminen on jo vapautunut dystonian oireista. Hän poistui vuosia sitten tästä elämästä toisen sairauden kautta.
Saatuani tietää, että omille oireilleni löytyi sairaus, jonka nimi oli servikaalinen dystonia, muistin tietysti tuon ihmisen, jonka pää liikkui niskatuen varassa.
Tiesin siis heti, että tämä sairaus kulkee todennäköisesti koko elämän matkan kanssani.
Enää en ajatellut, että onpa hankala sairaus.
Nyt tiesin.
Palaan takaisin juoksumatolle, jonka olin hankkinut ennen kuin dystonia oli tullut elämääni.
Juoksin matolla aluksi lyhyitä aikoja, koska en jaksanut kerralla kuin muutaman minuutin. Onneksi matolla voi myös kävellä ja parantaa kestävyyttä.
Vähitellen kuntoni parani ja pystyin juoksemaan hölkkävauhtia yli puolen tunnin lenkkejä. Kesän saapuessa kirmasin Karjaanjoen lenkkipoluille ja nautin juostessani kauniista maisemista.
Pystyin pian juoksemaan kymmenen- viidentoista kilometrin lenkkejä.
Dystonia tuli kylään seuraavana kevättalvena noin neljätoista vuotta sitten. Vähitellen se asettui kodiksi ja halusi luonnollisesti lenkille mukaan.
Lopulta oireet kävivät liian hankaliksi, tasapaino heikoksi ja puhtikin väheni harjoitusten myötä.
En kuitenkaan halunnut jättää minulle niin paljon antanutta juoksuharrastusta. Niinpä palasin aina uudelleen juoksumatolle. Onneksi matossani on sivulla kaiteet, joten horjahtaessa niistä on hyvä ottaa tukea.
Välillä olen ollut matolta pois monta kuukautta, koska dystonian oireet ovat olleet niin voimakkaat.
Aina uudelleen olen kuitenkin löytänyt itseni juoksumatolta, kävelemässä kohti seinämaisemaa, joskus kevyesti hölkkäämässä ja hetkittäin jopa juoksemassa.
Tuo henkireikä, jonka juoksumatto tarjoaa, on ollut usein ratkaiseva, että olen jaksanut dystonian vaikeiden aikojen yli.
Vaikka en ole pystynyt joskus käymään lenkillä pitkiin aikoihin, olen tiennyt, että koska tahansa voin taas aloittaa alusta.
Toisinaan kuuntelen juoksun aikana äänikirjaa, joskus musiikkia, mutta usein annan ajatuksille vapauden.
Juoksen ajatusten lentomatolla.
Ihmisen mielikuvitus on ihmeellinen ja saadessaan vapauden, jonka liikunta antaa, ei mikään este voi pysäyttää ajatusten lentoa.
Usein lähden juoksemaan sellaisesta tilanteesta, missä dystonian oireet ovat päässeet liikaa rajoittamaan elämää.
Lähden usein kävellen matkaan, siirryn hölkälle ja kohta juoksen, sitten päästän ajatukset lentoon.
Ihmeellistä on joka kerralla huomata, miten suuri voima ajatusten vapauttamiseen liikunnalla on.
Voin kokea saman myös kirjoittamalla, toisinaan myös lukemalla, katselemalla niitä näköaloja, jotka luettu tai kirjoitettu avaa.
Elämä virtaa ja vie toisinaan kivisiin koskiin, joskus lipuu tyyneen suvantoon.
Koskaan se ei pysähdy.
 |
| torvinenharry@gmail.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti