DYSTONIA JA LUOMUTERAPIAT

Maalaus Marja Torvinen©

Olen pohtinut viime aikoina niitä asioita jotka vaikuttavat myönteisesti dystonian oireisiin eivätkä aktivoi sitä, pikemminkin lieventävät.

Vuosien aikana olen oppinut, että tämä sairaus aktivoituu erityisesti määrätyistä asioista. 

Löytäessään nuo tilanteet tai asiat, jotka käynnistävät oireita jollain tavoin, voi niihin myös vaikuttaa.

Minulle sopivin elämänmuoto on rauhallinen ja sopivasti aktiivinen, virikkeellinen, mutta myös riittävästi lepoa sisältävä. 

Mitä levollisemmin ja rennommin pystyn elämään, sitä vähemmän dystonia sitä vaikeuttaa. 

Aina sellaiseen elämänmuotoon ei luonnollisesti pysty, mutta niin usein kuin mahdollista, palaan perusasioihin. 

Niihin, joiden tiedän luovan suojaavan tilan elää niin, että dystonian oireet eivät saa lisäsyytä aktivoitua.

Minulle merkittävin apu botuliinihoidon ohessa on kirjoittaminen. Tavallaan se oli jo valmiina, koska olen harrastanut kirjoittamista koko elämäni ajan.

Saatuani parin vuoden epätietoisuuden ja oireilujen jälkeen servikaalisen dystonian diagnoosin, etsin heti netistä tietoa tästä sairaudesta. 

Pian minulle selvisikin, että tämä on harvinainen sairaus, jota sairastaa muutama tuhat ihmistä Suomessa. 

Onneksi silloinkin, kun sairastuin, oli olemassa keskustelupalsta, jossa dystoniaa sairastavat kertoivat kokemuksistaan. 

Kokeneempien kertomukset auttoivat alkuun ja päätin kantaa oman korteni kekoon avaamalla dystoniasta kertovan blogin.

Olin huomannut, ettei Suomessa ole julkaistu yhtään dystoniaa sairastavasta kertovaa kirjaa, jota olisin innokkaana lukijana kaivannut. 

Avaamani blogi saikin hyvän vastaanoton ja runsaasti lukijoita.

Huomasin myös erikoisen seikan, joka liittyi juuri kirjoittamiseen. En sitä ensin pannut edes merkille koska kokemus tuntui niin itsestään selvältä.

Kirjoittaessani vapauduin sairauden oireista ja ymmärsin kanavoivani dystonian voimia kirjain kerrallaan pois itsestäni. 

Kirjain kerrallaan on kirjaimellisesti totta, koska kirjoitan yhdellä sormella ja pidän toisella kädellä päätä suorassa. 

Minulle se on sopiva tapa pohdiskella kirjoittaen.

Tänä päivänä kirjoittamista pidetään yhtenä luomuterapian muotona, narratiivisena terapiana. 

Mielenkiintoista, että löysin kirjoittamisen avuksi omaan elämääni jo ennen kuin tiesin sen olevan yksi terapian muoto.

Muistan sanat, jotka eräs lukija kirjoitti minulle yli kymmenen vuotta sitten:

"Sairauden takana on kuitenkin henkilö joka on suurempi kuin hänen sairautensa. Luomisvoimasi kanavoi ja pulputtaa ikään kuin salaa sairauden hankaluutta pois."

Nämä lukijani sanat olivat hieno oivallus ja täysin totta. 

Kirjoittaminen on auttanut minua monin tavoin vapautumaan sairauden voimista ja löytämään elämään uusia, voimia antavia asioita.

On mielenkiintoista, että tänä päivänä luomuterapia on noussut yhdeksi hoitomuodoksi muiden rinnalle. 

Musiikki, taide, tanssi, liikunta ja kirjoittaminen ovat luomuterapian muotoja, jotka auttavat monella tavalla selviytymään sairauden otteessa.

Maalaus Marja Torvinen©

Minulle kirjoittamisen ohella mieluisimpia ovat liikunta ja valokuvaus. Metsässä vaeltaessa tai järvellä kalassa soudellessani pidän aina kameraa mukana. 

Käytän kuvia paljon blogeissani ja elän niiden mukana retkien parhaita hetkiä uudelleen. 

Kuvien ottaminen ei mielestäni vähennää yhtään ainutkertaisen luontohetken kokemisen voimaa. Se päinvastoin moninkertaistuu kuvaamisen kautta.

Luontovalokuvaus on opettanut minulle, että myös luonnossa kauneus on usein pieni ja häviävä hetki. 

Toisinaan se on jokin arkinen, huomaamaton, aivan kuin päivänselvä asia, jonka huomaa vasta, kun katsoo sitä kuvaamisen kannalta. 

Sillä hetkellä se muuttuu kuin ihmeeksi, jota katselee jälkeenpäin ja ajattelee, miten sitä ei ennen huomannut. 

Sellaiset hetket ovat parasta luomuterapiaa. 

Niissä hetkissä dystonian oireet katoavat, ne unohtuvat hetkeksi kokonaan ja sillä hetkellä on täysin terve. 

Silloin ymmärtää, ettei edes parantumaton sairaus pysty estämään elämän onnellisten hetkien kokemista. 

On vain löydettävä uusi tapa katsella ja kokea niitä pieniä onnen hetkiä.

torvinenharry@gmail.com