Vääntö, jonka voi sietää, jos hetken päästä voi rentoutua.
Väsymys, jonka piinaava vääntö ja kipu saavat aikaan.
Masennus, kuin päälle laskettu raskas peite, painava ja pimeä.
Vaikeista ajoista jää usein kirjoittamatta ja ne unohtuvat parempien päivien tullessa.
Ne ovat kuin yön hämärä varjoineen, jonka jokaista liikettä ja narahdusta säikkyy.
Eihän se ole järkevää, pelätä olematonta.
Valo vie pelon pois ja samalla sen kaikki muistot. Miksi haluaisi muistella niitä enää valossa, yön pelkoja.
Toisaalta se on harmi, koska vaikeat yöt ja päivät kyllä tulevat taas.
Miten osaisi valmistua kohtaamaan ne?
Ihmiselle on annettu unohduksen lahja, joka armahtaa kivuliaimmat muistot.
Kukapa kestäisi, jos pahimmat kivut muistaisi.
Dystonian oireisiin kuuluu jatkuva kipu, jota voisi hetken kestää tahdonvoimalla.
Vääntö, jonka voi sietää, jos hetken päästä voi rentoutua.
Väsymys, jonka piinaava vääntö ja kipu saavat aikaan.
Masennus, kuin päälle laskettu raskas peite, painava ja pimeä.
Päivässä ei ole yhtään hetkeä, jona olisi helpompi olla, kun dystonia on vaikeimmillaan.
Yrität lukea jotain ja pidät päätäsi suorassa, tästä seuraa heiluriliike, toistuva ja uuvuttava.
Pidät koko ajan päätä kädellä suorassa, mutta se painuu niskalihasten voimasta kättä vasten, niin että nikamat rutisevat.
Tästä seuraa kipua ja uupumusta.
Menet väsyneenä sänkyyn ja annat pään vääntyä sivulle tyynyä vasten.
Uuvut siinä uneen ja olet unessa terve, koska dystonia ei aktivoidu syvässä levossa.
Heräät voimakkaaseen uneen kahden kolmen aikaan ja pää alkaa heilua, koska dystoniakin on herännyt.
Aamuyöksi opit keksimään puuhia, tai palaat sänkyyn, koska unetonkin lepo auttaa.
Nouset katuvalojen aikaan tai ensimäisten lintujen lauluun.
Lähdet luontoon ja hortoilet heräävässä aamussa suon reunalle. Istut kannolle, hörpit kupillisen ja aistit joka solullasi elämän voiman.
Laskeudut puiden juurelle selälleen ja katselet ylös taivaalle.
Korkeiden puiden lomitse näkyy pilvenharsoja, jostain kuuluu tikan naputusta.
Et näe missään suoraa pintaa. Kaikki on vääntynyttä ja kiertyy toisiinsa. Olet osa luontoa.
Elämän vääntämä ihminen.
Tulet kotiin, menet puutarhan nurkkaan ja istut penkillä hetken.
Lopulta palaat sisälle ja laitat makoilemaan. Nukahdat.
Heräät iltapäivällä auringon lämpöisiin säteisiin.
Muistat jostain, varmaan unesta, kuinka lapsena herättyäsi singahdit sängyltä kenkiin.
Syöksyit ulos suureen seikkailuun. Elämään.
Kärpänen lennähtää poskellesi, läpsäiset sitä liian lujaa ja tunnet kivun.
Olet elossa.
 |
| torvinenharry@gmail.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti