KOKEMUKSIA KESÄSTÄ JA BOTULIINIHOIDOISTA

Botuliinitoksiini on tehokas lääkeaine vaikka se on myös voimakkain luonnon tuottama hermomyrkky. 

Ainetta käytetään lääkkeenä muunmuassa dystonian hoitoihin, joissa teho liittyy usein oikeaan pistokohtaan.

Kävin kesäkuun kuudestoista päivä servikaalisen dystonian hoidoissa ja botuliini on vaikuttanut nyt kolme viikkoa lihaksissa. 

Vaikutus on siis tällä hetkellä voimakkaimmillaan ja kestää noin kaksi kuukautta.

Sairastamassani dystonian muodossa on suurimpana oireena pään vääntyminen vasemmalle. 

Tämä pyritään estämään tai ainakin lieventämään pistämällä botuliinia lihaksiin, jotka vievät päätä sivuun. 

Aivojen tumake, joka ohjaa tahdonalaisia lihaksia, antaa jostain, tieteellekin tuntemattomasta syystä, pään liikkeisiin vaikuttaville lihaksille käskyjä, jotka aiheuttavat virheellisiä liikkeitä. 

Tumakkeen antama käsky kulkee lihakseen ja se puolestaan vie pään tai jonkun muun kehon osan ei-toivottuun, usein myös kivuliaaseen asentoon. 

Botuliini tulee tilanteeseen mukaan siinä vaiheessa, kun käsky tumakkeesta on matkalla lihakseen. 

Sen tavoitteena on estää pakkoliikkeen aiheuttavan käskyn perillemeno tai ainakin vähentää sen tehoa. 

Botuliini on siis tavallaan puskuri virheellisen toimintakäskyn ja lihaksen välillä. 

Parhaimmillaan botuliini lieventää jonkin dystoniaa sairastavan oireet lähes kokonaan noin kahden kuukauden ajaksi, jonka botuliini vaikuttaa. 

Heikoimmillaan botuliinin vaikutusta ei huomaa juuri lainkaan, mihin on usein syynä se, ettei botuliini ole mennyt oikeisiin lihaksiin, mutta myös muita syitä voi olla. 

Liian voimakas annos botuliinia voi puolestaan aiheuttaa sen, että jokin lihas käy liian heikoksi ja aiheuttaa esimerkiksi pään roikkumista ja vaikeuksia pitää sitä pystyssä. 

Minulle on käynyt lähes neljästäkymmenestä hoitokerrasta kolme kertaa niin. 

Ensimmäisellä kerralla huomasin oireen uidessani. 

Sukelsin ja tajusin veden alla, etten pysty nostamaan päätäni pinnalle. 

Paniikki oli lähellä, mutta onnekseni jalkani osui kiveen, jonka päälle pystyin nousemaan. 

En tiedä miten olisi käynyt, jos olisin sukeltanut pidemmälle. 

Toisella kerralla huomasin saman luontoretkellä, kun yritin kuvata lintua puussa, mutta en pystynyt nostamaan päätäni ylös. 

Kolmas kerta oli eilinen päivä, kun olin pyöräilemässä ja huomasin, etten pysty pitämään päätä ylhäällä kuin jonkin aikaa. 

Niinpä minun oli pidettävä ylimääräisiä taukoja ja ajeltava osa loppumatkasta toinen käsi ohjaustangolla ja toinen käsi leuan alla. 

Päivä oli kaunis ja kesäinen, joten nautin pyöräretkestä paljon, vaikka päätä oli vaikea pitää pystyssä. 

Piirros Marja Torvinen©

Oikeastaan pyöräretki sai tuosta oireesta vielä voimakkaamman merkityksen. 

Ymmärsin taas kerran, miten yksinkertaisia ja tavallisia asioita ei aina osaa arvostaa riittävästi.

Ei ennen kuin ne menettää tai huomaa niiden muuttuneen vaikeiksi.

On syytä olla kiitollinen niistä asioista, joita pystyy vielä tekemään ja kokemaan.

torvinenharry@gmail.com