SYNTYNYT ELÄMÄÄN

En ole syntynyt kirjoittamaan.

Olen syntynyt elämään. 

On vain yksi syy, 

miksi kirjoitan. 

On vaikea kirjoittaa.

Vaikeampaa olla kirjoittamatta.

Sanat saavat valita. 

Elämä pyrkii aina esiin 

jollain tavalla.

Kun kaikki murtuu, 

niin ihminen selviää vain, 

jos haluaa elää. 

Silloin, kun on kaikkea, 

mutta ei syytä elää, 

murtuu ilman syytä. 

Syytä elää. 

Yksikin syy riittää.

Ja elämä pyrkii esiin.

Vielä sittenkin, 

kun kaikki on luhistunut. 

Tai jähmettynyt.

Kuin laava,

joka kerran vastustamatta.

Valui yli.

Peitti kaiken.

Kivettyi.

Jätti pimeyteen.

Yksin. 

Elämä pyrkii aina esiin,

tavalla tai toisella. 

Se on elämän luonne. 

Sellaista elämä on. 

Muuten ei olisi elämää, 

ei mitään. 

Olisi vain autiota ja tyhjää.

Mikään ei pyrkisi esiin.

Siksi kirjoitan, 

vaikka tiedän, 

että kaikki on päättymässä.

Eikä mitään jää jäljelle. 

Kukaan ei pian muista.

Millaista se oli ja miksi. 

Sehän oli vain selviytymistä.

Se elämä. 

On vain yksi syy, 

miksi siitä kaikesta selvisi. 

Halusi elää.

Siksi selvisi. 

Elämä pyrki esiin.

Se on ainoa syy, 

miksi nousi uuteen aamuun.

Hetken levättyään.

Aloitti kaiken taas alusta. 

Samat ajatukset, 

liikkeet, ilmeet, 

sanat ja uutiset. 

Mistä ne kertovat? 

Kaikki vain toistuu 

hieman eri vivahteella. 

Elämästä ne kertovat.

Elämästä, 

joka haluaa tulla esiin 

ja etsii reitin. 

Sanat ovat yksi niistä.

Siksi minä kirjoitan.

Vaikka tiedän, 

että sanat ovat vain uoma 

ajatusten kulkea.

Että elämä saisi virrata. 

Elämä, 

joka haluaa 

aina lopulta tulla esiin. 

Tulla läpi 

jokaisen kovettuneen kerroksen.

Ja kun se kerran puhkaisee

reitin läpi laavavirran.

Sydämeen jähmettyneen.

Ei mikään enää estä sitä. 

Ja kaikki alkaa taas alusta. 

Elämä löytää aina reitin.

Ja tulee esiin.

Omalla tavallaan.

Joskus yllättäen.

torvinenharry@gmail.com