Yksi pieni unelma voi viedä vaikean hetken läpi.
Yksi pieni ihme voi nostaa uupumuksen yli.
Yksi pieni valonsäde voi valaista pimeyden.
Pienten unelmien ja hetkien polku on kasvanut umpeen.
Huomaan, ettei siitä ole kuljettu pitkiin aikoihin.
Mietin, ovatko kulkijat jo päässeet perille.
Vai onko löytynyt helpompi reitti, suorempi ja nopeampi.
Ovatko suuret unelmat vieneet ohi ja yli pienten, hiljaisten polkujen.
Otan repun selästä ja istahdan kaatuneen puun kyljelle.
Hiljaisuus kulkee usvaisessa metsässä, harmaana kuin hahmoton olento.
Hitaasti se kietoutuu ympärilleni.
Yllättäen tunnen läsnäolon.
”Muistatko ajan, kun pienet hetket riittivät”?
”Arjen pienet ilot ja vähäiset unelmat.”
”Arkinen puuha sai hymyn huulille.”
”Unelmaksi riitti yhteinen hetki tai pieni metsäretki.”
Ajatukset putoilevat kysyvinä kuin kastepisarat havuilta.
”Tarkoitat varmaankin pieniä onnen hetkiä”, sanon.
Hiljaisuus lipuu ohitseni katoavana usvana kivisellä polulla.
”Sitäkin”, vastaus on kuin metsän huokaus.
Jään pohtimaan ajatusta ja muistan heti monta, pientä onnen hetkeä.
Useimmat niistä ovat muistoja lapsuudesta.
Ajasta, missä kokemusten voima oli niiden sisällä.
Eivät koossa, ulkoisessa näyttävyydessä tai huomion herättävässä muutoksessa.
Onnen hetki oli kolikko äidiltä ja pikkukaupasta saatu uutuus, jäätelöpikari, jonka pohjalla oli purkkapallo.
Sitä kokemusten, tunteiden ja onnen kirjoa ei uusi auto tai pitkä lomamatka voita.
Tai unelma, joka sai täyttymyksen koulusta palatessa.
Asema-alueen puurivitalon ulkoporstualla, oven edessä oli pyörä. Sellainen pienempi versio aikuisten pyörästä.
Näin sen jo kaukaa ja pysähdyin tien laitaan katselemaan unelmaani.
Pyörä oli saatu varakkaammilta sukulaisilta. Käytetty, mutta minulle kuin uusi.
Oma pyörä.
Enää ei tarvinnut ajella jalka tangon alta aikuisten pyörällä.
Pienet onnen hetket.
Pienet unelmat.
Sammutan nuotion ja nousen ylös.
Hipaisen ylläni roikkunutta kuusenoksaa.
Oksa osuu silmäkulmaan ja kirvelee.
Poskelleni vierii pisaroita.
Minun ja metsän.
Me itkemme yhdessä.
Pieniä onnen kyyneleitä.
 | ||||
torvinenharry@gmail.com
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita mitä ajatuksia blogi herätti mielessäsi tai kuinka jaksat tällä hetkellä.