HÄMÄRÄN MATKAN VALO

Tänään on päivä päivien jonossa, hämärän hetkissä yksi, jota en koskaan unohda. Vuosikymmen on kulunut, useitakin kiertynyt elämän runkoon, mutta tähän hetkeen ne aina palaavat. 

Tähän hetkeen saavuin pitkän ja uuvuttavan vaelluksen jälkeen. Sain kohdata Vapahtajan ja löysin sydämeeni uskon Herraan Jeesukseen. Sain sydämeeni uskon, joka yhä kantaa eteenpäin.

En tullut siihen hetkeen sattumalta tai hurahtaen hetkessä. Olin käynyt jo nuorena kiviset polut ja upottavat elämän suot.

Monta kertaa oli elämäni ollut jo päättyä ennen tuota hetkeä, mutta jokin sai minut kestämään siihen asti. 

Tänään voin sanoa vain sen, että se, mitä koin silloin, vuosikymmeniä sitten, oli niin elämää muuttavaa, että se usko kantaa minua tänäänkin. 

Tuo valo, joka tulee elämääni ristillä lävistetyistä Vapahtajan käsistä, riittää tähänkin hämärään. Ohjaa ja kantaa vaikeidenkin hetkien yli.

Matkani uskovana ei ole ollut sankaritarina, eikä vaellus, josta voisin kertoa mitään kovin merkittävää. 

Olen selvinnyt tähän päivään asti, uskoni säilyttänyt ja vaikka se on heikko, näen sen yhä kirkkaampana säteenä elämän hämärässä.

Usko Jeesukseen elämäni vapahtajana on siitä huolimatta, mitä minä olen, suurinta, mitä minulle on koskaan tapahtunut.

Nuorena uskovana olin innokas kertomaan siitä, mitä usko Jeesukseen oli tuonut elämääni. Olin ehkä jopa rasittava tuputtaja, mutta en niitä aikoja kadu. 

Rakkaus oli vilpitön, halusin hyvää ja kerroin jokaiselle elämäni valosta ja löydöstä. En ymmärtänyt silloin, että usko on jokaisen itse etsittävä ja löydettävä.

Koin myös joitain hetkiä, joissa tuo valo loisti läpi elämän hämärän jonkun kohtaamani kärsivän ihmisen elämään. Se oli ihmeellistä.

Niin kuin alussa sanoin, en ole mikään uskovaisen esimerkki, enkä sellaiseksi pyritään. Olen kokenut paljon epäonnistumisia elämässäni.

Jokainen ihminen etsii ja löytää oman tiensä. Vilpitön ja sinnikäs etsijä löytää aina lopulta sen, jota hän etsii. Näin on luvattu ja minä uskon siihen.

Uskon antama valo tuli elämääni marraskuun hämärässä ja loistaa yhä yhtä kirkkaana toivona. 

Sitä valoa kohti haluan yhä kulkea. Olen sen avulla kestänyt elämän tuomat vaikeudet. 

Olen nähnyt miten turhaa pelkästään tämän elämän varaan on mitään rakentaa, sillä kaikki päättyy täällä kerran. 

Toisinaan kaikki päättyy hetkessä, kuten isälläni, joka sairauskohtauksen kautta kuoli nuorena kesken työpäivän. 

Kaikki jäi tänne, perhe, juuri rakennettu talo, työ, kirkkovaltuusto ja muut luottamustoimet. 

Tuo valo, joka tulee elämään 

ristillä lävistetyistä Vapahtajan käsistä, 

riittää tähänkin hämärään. 

Ohjaa ja kantaa 

vaikeidenkin hetkien yli.

Kaikki jää tänne, hyvät ja pahat asiat, koetut ja annetut iskut, loukkaukset ja omat loukkaamiset, vauraus ja köyhyys, kaikki koettu.

Se, mikä on edessäpäin, on ainoa asia, joka sillä hetkellä merkitsee. Minulle se on usko Jeesukseen. 

Ei niinkään vahva usko, vaan heikko usko vahvaan Vapahtajaan, elämäni valoon.

torvinenharry@gmail.com