EHJÄ PUOLI ESILLÄ

 

Ajattelen usein kuinka paljon meitä uupuneita on. Urheita uupuneita, jotka nostavat toisiaan. Rohkaisevat ja yrittävät esittää vahvaa. On niin paljon helpompaa kääntää se ehjä puoli esiin. 

On niin paljon helpompaa sanoa rohkaisun sanoja, kuin ottaa niitä vastaan heikkona. Heikko voi olla pakko olla, vaikka täytyy olla vahva näyttääkseen heikkoutensa. 

Voi olla niinkin, että vahvuus on piilotettu heikkouden taakse. On vain uskallettava mennä pelkojen yli ja omistaa itselleen elämisen oikeus. Annettu ja hyväksytty sellaisenaan.

EILISEN KUTSU

Mistä ihminen saa voiman nousta aina uudelleen. Aloittaa alusta, vaikka jokainen päivä on vain eilisen kutsu. Tulevaisuus on jyrätty elämän valtateillä. Yliajettu.

Elämä ajaa yli ennenpitkää jokaisesta, ruhjoo alleen tavalla tai toisella, vie syvälle uupumukseen. 

Oma riittämättömyys ja vastoinkäymiset murtavat. Vastus on ylivoimainen.

SAIRASTUMISEN ENSIMMÄINEN VUOSI

Viime vuoden merkittävin asia omassa elämässäni oli viime keväänä pahentuneet niskakivut, jotka huomasin ensimmäisenä autolla ajaessani.

Kesällä sain diagnoosin servikaalisesta dystoniasta ja syksyn olin jo hoidettavana neurologisella poliklinikalla. 

Hoitomuotona ovat olleet botuliinipistokset lihaksiin, jotka tässä harvinaisessa sairaudessa toimivat yliaktiivisesti.

USKON LÄHIMMÄISENRAKKAUTEEN

Syksy oli vaikeaa aikaa. Yöt olivat vaikeita, eikä hoito aluksi auttanut kovin paljon. Valvoin paljon ja aamuyöllä olin kuin kuorma-auton ylijyräämä. Pysyin tolpillani pitämällä tätä blogiani. 

Kirjoituksistani sain palautetta, joka antoi voimaa jatkaa eteenpäin. Rakkaan vaimoni ja läheisten ihmisten tuki kantoi kuin sylissään uupunutta. 

Usko lähimmäisenrakkauteen on palannut sydämeeni sairastelun myötä.

Nämä ajatukset kirjoitin blogiini kymmenen vuotta sitten. Löysin ne kirjoittessani kirjaa dystoniaa sairastavan elämästä. 

Heräsin, varsinkin silloin, aamuyön tunteina ja kirjoittelin ajatuksia sekä tuntemuksia. Tänään katselen kokemaani lempeästi. 

Meillä jokaisella on omat kipuilumme, eikä niitä voi verrata. Kohdalle osuessa ne ovat aina pysäyttäviä, elämä kääntää sen toisen puolen esiin. Sen, jota yritti peitellä.

Harry