Olen kirjoittamassa kirjaa dystoniaa sairastavan elämästä ja teksti on parhaillaan työstövaiheessa.
Kirjoitusprosessin aikana olen tunnustellut jonkin verran kustantajaa kirjani idealle ja tarinalle.
Omakustanne on ollut alusta lähtien todennäköisin julkaisuvaihtoehto kirjalleni.
Kuitenkin olen halunnut selvittää myös kaupallisten kustantamojen mahdollisuutta.
Hyväksyn kyllä osani omakustantajana, en sitä vastaan kapinoi, ihmettelen vain.
Ihmisen kunnioitus on vaihtunut rahan ja mammonan kunnioitukseen.
Olen muutamalta pienkustantajalta kysynyt ystävällisen kohteliaasti mahdollisuutta saada kirjaa kustannettua.
Ymmärrän kyllä, että kustantaja on yrittäjä, joka painii melkoisten ongelmien kanssa.
Kirjoja pitäisi myydä ja vastuut hoitaa. Ei se kustantajan osa varmasti helppo ole.
Sitä luetaan, mitä julkaistaan, on tänään, sitä julkaistaan, mitä myydään.
Raha on noussut niin suureen valtaan, että pieni ihminen on haluttu unohtaa.
Tietyllä tavalla se on ymmärrettävääkin.
Kuitenkin, myös vastuu siitä, mitä julkaistaan tulisi muistaa.
Tavallisen Ihmisen kunnioitus puuttuu, siitä on kysymys.
Pienen, tavallisen ihmisen tarina odottaa kustantajaa.
Inhimillistä, ymmärtävää ja ihmisen tarinaa kunnioittavaa kustantajaa.
Minä uskon ihmiseen ja varsinkin pienen ihmisen tarinaan.
 |
| Harry |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti