Syksyn harmauteen tuo pieniä ilon hetkiä takkatulen loimu ja muut elämän tavalliset, mutta silti tai juuri siitä syystä, lopultakin ne parhaat hetket.
Tavallinen päivä, tavallinen ihminen, tavallinen elämän arki, niitä useimmiten osaa arvostaa vasta sitten, kun ei niitä enää ole.
Tavallaan jokainen on kuitenkin vain tavallinen ihminen. Viimeistään sen huomaa siinä vaiheessa, kun sairastuu ja elämän voimat hiipuvat.
Tavallinen sanana juurtuu tavoista, jotka ovat sellaisia, että ne eivät aiheuta mielipahaa tai häiriöitä lähimmäisten elämään. Ihminen, joka on tavallinen, haluaa siis olla sovussa itsensä ja muiden kanssa.
Tavallisuuden sisin kumpuaa siitä, ettei tarvitse tuhlata aikaa ja voimia mihinkään turhaan. Silloin voi vain olla rauhallisesti ja keskittyä elämään elämää.
Tavallisen, arkisen ihmisen tarina on varmasti pinnallisesti ajatellen yhtä harmaa, kuin lokakuun pilvinen päivä. Tämä on kuitenkin harhaluulo, jonka alle kätkeytyy elämän arvoitus.
Tavallinen ilo on elämän pienissä onnen hetkissä, jotka tulevat esiin, kun kaikki jonnin joutava putoaa pois. Tavallisuus on paljon muutakin, kuin harmaata arkea. Se on valonsäteitä täynnä.
Moni vaikeasti sairastunut ihminen on kertonut, että eniten elämään kaipaisi takaisin niitä arkisia, tavallisia hetkiä. Pieniä arjen puuhia, tai jotain, mikä kuuluu jokapäiväisiin rutiineihin.
Tavallinen elämä on lopulta se, mikä antaa mahdollisuuden olla erikoinen. Muussa tapauksessa kaikki erikoinen olisi tavallista ja tavallisesta tulisi erikoista.
Tavallisuudessa on voimaa, joka antaa kaikelle muulle olemiselle merkityksen. Tavallisuus on salaisuus, jonka oivaltanut ei muuta kaipaa.
Tavallisuus antaa elämälle pohjan, joka kestää paremmin kuin poukkoilu erikoisuudesta toiseen. Yhden hetken merkitys on tavallisuudessa usein merkittävä ilon ja onnen hetki.
Sitä onnen hetkeä voi verrata lintuun, joka lennähtää juuri täytetylle lintulaudalle tai oravaan, joka pomppii tammenterho suussa oksalla.
Ehkä sellainen onnen hetki on kovin vaatimaton tässä rahan ja menestyksen hohteen lumoamassa maailmassa.
Kaikki kestävä onni on kuitenkin tavallista arjen onnea.
Onnen paras ja kestävin muoto on tavallisen arjen onni. Arkipäivän onni, kaikki ne pienet tekemiset, puuhastelut ja tutut askareet.
Onni on niissä niin lähellä, että se voi jäädä huomaamatta. Vasta kun menettää, sitä osaa kaivata. Tavallisen ihmisen elämää.
Arjen onni,
onnen kestävin muoto.
Aika kuluttaa sitä,
hioo ja muotoilee.
Syyt paljastuvat aikanaan,
arki hioo ne esiin.
Onnen syyt.
 |
| Harry |
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti